Olin ajautunut kuin tahtomattani mukaan henkimaailman asioihin. Okkultismi ja New Agen opit kiehtoivat mieltäni. Murrosiän myötä elämään tuli muitakin huonoja asioita. Mielenkiintoni kohdistui yhä enemmän paranormaaleihin ilmiöihin, henkiseen kasvuun, jälleensyntymisoppiin, ufoihin, joogaan ja muihin rajatiedon asioihin. Harrastusta jatkui yli 20 vuotta, ja tuona aikana tein monia huonoja valintoja ja vääriä asioita elämässäni.
Uskovien mielipiteet olivat tympineet minua ja torjuin kaiken kristinuskoon liittyvän. Kutsu palata takaisin lapsuuteni Jumalan luokse tuli minulle vasta keski-iässä. Koin silloin suurta turhautumista okkultismin suhteen. Se ei vaan tuntunut johtavan minnekään. Jouduin pohtimaan, mikä lopultakin on totta ja aloin kyseenalaistaa New Agen oppeja. Uskon, että oli Jumalan vaikutusta, että minulle alkoi paljastua okkultismin taustalla vaikuttavat pahuuden voimat. Pelästyin suunnattomasti ymmärtäessäni, miten asiat todella ovat, ja elämänkatsomukseni horjui pahasti.
Hain käsiini vanhan Raamattuni ja minun etsimisen aikani alkoi. Olin käynyt lapsena pyhäkoulua ja aikoinaan vastannut myönteisesti Gideonien pikku Raamatun takakannessa olevaan kysymykseen, haluanko ottaa Jeesuksen vastaan omana Vapahtajanani. Nyt aloin tutustua tuohon Jeesukseen, johon olin aikoinaan lapsenomaisesti uskonut. Kului muutamia vuosia, joiden aikana uskoni alkoi vähitellen elpyä. Etsikkoaikani loppupuolella Raamatun sanat uudestisyntymisestä alkoivat puhutella minua. Uskoin kyllä Jeesukseen, mutta en kuitenkaan voinut sanoa tulleeni uskoon. Sisimpäni oli muutosprosessissa, mutta elämäntapani olivat entiset. New Age -ajattelussa olin oppinut määräämään asioistani itse, enkä suostunut vieläkään näkemään omaa syntisyyttäni ja Jumalan auktoriteettia.
Lopulta jouduin elämässäni niin ahtaalle, että aloin tuntea syyllisyyttä ja häpeää Jumalan kasvojen edessä. Minulle tuli hätä ja synnintunto. Ymmärsin joutuvani kadotukseen, jos jatkaisin kapinointiani häntä vastaan. Silloin itkin ja rukoilin Jeesusta pelastamaan minut. Tuon rukouksen aikana tunsin, kuinka painava syntitaakka nostettiin päältäni. Tilalle jäi kevyt ja vapautunut olotila. Ymmärsin saaneeni syntini anteeksi ja koin uudestisyntyneeni.
Uskonelämän alkuaika oli minulle vaikeaa. Olin edelleen niin täynnä New Agen oppien aiheuttamia ristiriitoja ja haavoja. Toisaalta pelkäsin olla lähellä Jumalaa, mutta samalla pelkäsin myös sitä, että hän hylkäisi minut. Jumala on eheyttänyt sisintäni rakkaudellaan pikkuhiljaa. Vuosien kuluessa hän on osoittanut uskollisuutensa ja luotettavuutensa. Hämmästyttävintä on ollut, kuinka sitkeä hänen rakkautensa ja sitoutumisensa minuun on. Minä en ole Jeesukselle vain yksi monien joukossa, vaan olen ainutkertainen Jumalan lapsi.