Lapsuuden perheessäni oli peruskristilliset arvot ja sain sen mukaisen kasvatuksen. Tulin uskoon rippikoulussa. Vuosien kuluessa uskoni laimeni, eikä se näkynyt konkreettisesti päivittäisessä elämässäni. Välillä rukoilin, välillä en. Jumala oli ajatuksena hyvin etäinen. Jeesus oli tavallaan minulle tulevaisuuteen sijoittuva ”taivaallinen matkanjärjestäjä”, vakuutus sen varalle että kun joskus kuolen, pääsen taivaaseen. Usko oli minulle hyvin henkilökohtainen asia, jota ei ole ollut tarpeen jakaa kenenkään toisen kanssa. Jos joskus luin raamattua, siitä tuli minulle lähinnä huono omatunto, koska siellä oli niin paljon ohjeita ja käskyjä käytöksestä, jota en ikinä onnistuisi täyttämään tai saavuttamaan.

Olen ollut työelämässä esimiehenä vastuunkantaja. Itseäni säästämättä olin työnantajalle lojaali ja ahkera puurtaja. Jossain vaiheessa, kun vaihdoin työpaikkaa, koin selkeästi Jumalan johdatusta uuden työpaikan saamisessa. Huomasin kuitenkin pian, että löysin itseni taas hyvin stressaavasta tilanteesta, jossa työtä oli liikaa, ja vastaavasti aikaa sekä vastuunkantajia oli aivan liian vähän. Mietin, miten aina ajaudun samaan tilanteeseen, jossa ainoa vaihtoehto oli tehdä ylitöitä vaikka loppuun palamisen uhalla. Elämä tuntui suorittamiselta, vapaapäivien ja lomien odottelulta. Kyselin usein Jumalalta, mikä tämän tarkoitus on, miksi elämäni on niin stressaavaa. Kerran pyysin Jumalalta: ”Anna minulle sana”. Avasin raamatun umpimähkään, se aukesi Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun kohdalta ja luin jakeesta yksi: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala…” Hämmästyin siitä, että Jumala vastasi kysymykseeni niin konkreettisesti ja aloin etsiä raamatusta vastauksia elämäntilanteeseeni.

Tässä etsimisprosessissa löysin netistä videoklipin singaporelaisen pastori Joseph Princen saarnasta ”Laki annettu, jotta voimasi uupuvat”. Se saarna vaikutti minuun kuin minua olisi lyöty naulalla päähän. Jumala vaikutti saarnan kautta voimakkaasti siten, että ymmärsin siinä hetkessä Jeesuksen armon merkityksen elämässäni. Sen lisäksi, että olin saanut menneet syntini anteeksi, armo riittää myös tulevien syntien anteeksisaamiseen. Tajusin yhtäkkiä, että uskossa ei ollutkaan kyse minun teoistani tai tekemättä jättämisistäni, vaan Jeesuksen työstä ristillä. Kysymys oli elämääni vaikuttavasta armosta, jonka minä saan ilmaiseksi joka päivä ilman pyrkimystä täydellisyyteen. Vaikka työssäni minä en riittänyt, armo riitti puolestani.

Tämä Jumalan antama oivallus on muuttanut ihmeellisesti suhtautumiseni koko elämään ja muihin ihmisiin. Vaikka olen viime vuoden aikana kokenut yt-neuvottelut ja työpaikan menetyksen, en stressaa asioista, kun tiedän että Jumala kantaa. Elämässäni ei ole kyse minun hyvästä suorituksestani ja omilla ansioilla saavutetusta menestyksestä. Jumalalla on elämälleni suunnitelma, eikä pelkästään suunnitelma, vaan täydellisen hyvä suunnitelma. Siihen voin luottaa ja kulkea askel askeleelta Jeesuksen valmistamassa työssä. Nyt elämässäni on lain käskyjen ja tuomion sijaan Jumalan siunaukset ja ansaitsematon suosio minua kohtaan. Koen sen todellisena ilosanomana!

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai