Elämäni näytti ulkopuolisten silmissä olevan mallillaan. Tosiasiassa viina piti minua hirvittävässä otteessa. Kukaan ei tiennyt miten lähellä oli perheeni hajoaminen ja elämäni tuhoutuminen.

Olen käytännössä kasvanut tallissa. Sain hevosharrastuksen ja -ammatin isäni perintönä. Harrastin raviurheilua ja kasvatin hevosia omassa tallissani. Vuonna 1997 talli paloi, ja päärakennuskin oli lähellä tuhoutumista. Palon syttymissyy oli ilmeisesti sähkövika. Kaikki hevoset kuolivat. Se oli minulle kova koettelemus. Kaikki meni, eikä meillä ollut vakuutusta. Rakensin sitten ajan kanssa uuden tallin, josta luovuin myöhemmin. Nykyään käyn hoitamassa poikani hevosia, jos siltä tuntuu.

Olin lapsena kiltti poika, mutta 16-vuotiaana kuvioihin tullut alkoholi sotki elämäni pahasti. Kävin kyllä töissä, mutta viina hallitsi vapaa-aikaani. 22-vuotiaana löysin ihanan tytön vaimoksi ja perheeseemme syntyi kaksi lasta. Ulkopuoliset eivät nähneet alkoholiongelmaani enkä minä suostunut myöntämään sitä. Viinan takia avioliitto meinasi kuitenkin mennä karille.

Naapuriimme muutti Ruotsista uskova pariskunta. Heidän luottamuksensa Jumalaan puhutteli minua syvästi. Olin jollain tapaa uskonnollinen, mutta en uskonut Jeesukseen henkilökohtaisesti. Sisälläni oli vain suuri kaipuu. Koska naapurini oli itse ollut syvällä alkoholikuvioissa, niin juttelin mielelläni hänen kanssaan ja kyselin paljon hänen elämästään.

Tallipalon aikoihin vaimoni löysi uudestaan lapsuusvuosiensa jälkeen kadottamansa uskon. Ajattelin, että nytpä sainkin kiltin vaimon, kun hän tuli uskoon, ja että kyllä se elämä menee näinkin ihan hyvin. Elämäni ei kuitenkaan kääntynytkään parempaan suuntaan. Kaikki vapaapäiväni ja iltani menivät edelleen alkoholin parissa. Tunsin syvää epätoivoa ja tyhjyyttä. Mikään ei tuntunut enää mielekkäältä. Kova kuolemanpelko valtasi ajatukseni ja minulla alkoi olla myös itsetuhoisia ajatuksia. Lopulta tie nousi pystyyn.

Isänpäivänä 1998 veljeni oli käymässä meillä ja pyysi minua mukaan hengelliseen tilaisuuteen. Minusta tuntui, että elämästäni puuttuu jotain, joten lupasin lähteä mukaan. Tilaisuudessa ymmärsin, etteivät asiani ole kunnossa. Rukoilin koko sydämestäni: ”Ota, Isä, tämä viinanhimo pois.” Sinä iltana Jeesus tuli elämääni ja kaikki syntini annettiin anteeksi. Samalla sain vapautua viinanhimon otteesta. Se on pysynyt tähän päivään asti poissa.

Illalla menimme vielä siskoni ja tämän miehen luo. Siellä Pyhä Henki kosketti minua enkä voinut muuta kuin itkeä onnesta. Seuraavana aamuna maailma näytti 10 kertaa kirkkaammalta. Juttelimme vaimon kanssa pitkään ja vuodatimme sydämiämme toisillemme. Sitä ennen olimme olleet vuosia kaukana toisistamme. Jeesus on kuin lääke. Hän mullisti elämäni ja eheytti avioliittoni.

Vuoden jälkeen uskoontulosta isäni ja siskoni kuolivat ja vaimoni sairastui. Varsinkin nuoren siskon kuolema oli kova paikka. Silloin tuli kyseltyä Jumalalta miksi-kysymyksiä. Mutta niitä meillä ihmisillä on aina. Sain ymmärryksen, että elämä vain on sellaista. Emme voi määrätä, mitä tapahtuu. Vastoinkäymisetkin on otettava vain vastaan.

Vuonna 2013 vaimoni nukkui pois. En olisi kestänyt, jos Jumala ei olisi kantanut minua noissa vaiheissa. Sain tukea myös seurakunnasta ja läheisiltä. Mutta kukaan ihminen ei voi antaa minulle sellaista turvaa, jonka Jeesus antaa. Saan kääntyä Jumalan puoleen kaikissa tilanteissa ja turvallisin mielin purkaa kaikki asiat hänelle.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja