Vankilan kirkkoon oli tullut vierailijoita. Menin mukaan ja ajattelin, että pidetäänpä vähän hauskaa vierailijoiden kustannuksella.

Elämäni ajautui väärille raiteille varhain. Vankila oli tuon raiteen yksi pysäkki. Isäni kuoli, kun olin kolmevuotias, ja äitini meni pian isäni kuoleman jälkeen uusiin naimisiin. Minä jäin isoäidin hoiviin. Karkailin usein isoäidin luota. Ennen pitkää minut sijoitettiin lastenkotiin. Karkailuni jatkui lastenkodissakin, ja minut lähetettiin koulukotiin toiselle puolelle Suomea. Karkasin myös sieltä. Reissuilla syyllistyin omaisuusrikoksiin. Niin alkoi 12 vuoden mittainen vankilakierre.

Eräänä sunnuntaina menin vankilan kirkkoon. Ajattelin, että pidetäänpä vähän hauskaa vierailijoiden kustannuksella. Tilaisuuden alkupuolella vedin kovaa roolia ja virnuilin, kuten oli tapanani. Enää en muista, mikä sen sai aikaan, mutta yhtäkkiä virnuiluni loppui ja olin kauhuissani. Ajatuksiini iskeytyi, että minä, jonka elämä on täysin hukassa, pilkkaan niitä, jota ovat löytäneet jotain ja haluavat kertoa minulle, kuinka voi löytää uuden, paremman elämän. Minun oli tunnustettava itselleni, että elämäni oli aika solmussa ja tarvitsin apua. Tuon jälkeen ainoa ajatukseni oli, että haluan tutustua siihen Vapahtajaan, josta vierailijat kertoivat ja joka voi muuttaa myös minun elämäni.

Tilaisuudessa pyydettiin niitä henkilöitä nostamaan kätensä ylös, jotka halusivat elämänsä muuttuvan. En uskaltanut nostaa kättäni, mutta kun menin selliini, polvistuin ja rukoilin: ”Jumala, jos se on totta, mistä ne ihmiset kertoivat, anna myös minun kokea jotain sellaista ja anna syntini anteeksi.” Jotain todella tapahtui. Elämäni muuttui, siistiytyi monella tapaa. Löysin tieni seurakuntaan ja raamattuopistolle. Ystäväpiirini vaihtui, ja sain opetella uutta elämääni uskovana.

Henkilökohtaisessa elämässäni tuli eteen koetuksia ja vaikeuksia. Uskonasiat jäivät sen myötä taaemmalle. Ystäväni ”Leila-täti” jatkoi yhteydenpitoa elämäntilanteeni keskellä ja rukoili puolestani. Vähitellen löysin tieni takaisin lähempään yhteyteen Vapahtajan kanssa. Koin hyvänä myös sen, että löysin paikkani seurakuntaelämässä ja työelämässä.

Elämäni eri vaiheissa kantavia voimia ovat olleet armo ja anteeksianto. Nämä kaksi ovat mahdollistaneet sen, että niinkin kipeä kaveri kuin minä on saanut parantua. Muutos on tapahtunut usein niin pikkuhiljaa, että sitä on ollut vaikea huomata.

Musiikki on ollut keskeinen osa elämääni. Vuosien mittaan olen tehnyt satakunta laulua ja myös laulanut ja soittanut yksin ja yhdessä toisten kanssa. Tunnetuin tekemistäni lauluista lienee ”Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan”. Sen kertosäe kuuluu:

”Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan,
se on enemmän kuin osaamme ajatellakaan.
Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan,
johon tarttumalla elää uskallan.”

Musiikin ja elämänmuutokseni myötä tieni on vienyt niin vankiloihin Suomessa ja Venäjällä kuin tv-studioon. Musiikin avulla olen saanut kertoa monille: Elämäsi voi muuttua uskon myötä hyvään suuntaan.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai