Olen aina ollut ylisuorittaja ja ”kiltti tyttö”. Kaikessa tekemisessäni hain toisten hyväksyntää ja rakkautta. Olin tuntenut itseni lähes aina enemmän ja vähemmän ulkopuoliseksi. Sydämessäni oli suuri tyhjä aukko, joka huusi rakkautta.

Vuonna 2002 äitini sairastui vakavasti, työssä oli monia paineita, suoritin työn ohella neljä alani tutkintoa. Ihmissuhteissa ja teini-ikäisten lasten kanssa oli omat haasteensa. Mitä enemmän väsyin, sitä armottomammin piiskasin itseäni tekemään enemmän ja paremmin.

Sitten tuli totaalinen pysähdys, uuvuin täysin ja sairastuin vakavasti. En pystynyt tekemään mitään, en voinut edes päätäni liikuttaa. Olin kuin elävänä kuollut. Opiskeluaikainen ystäväni soitti ja kysyi kuulumisiani. En jaksanut montaa sanaa puhua, itku kurkussa kerroin hänelle tilanteestani. Sain sentään kysyttyä miten hänellä menee.

Järkyttyneenä kuuntelin mitä hänen perheessään oli tapahtunut. En ymmärtänyt miten hän pystyi niin tyynenä kohtaamaan kaikki ne vastoinkäymiset, joita he olivat kokeneet. Kysyin miten hän voi olla niin rauhallinen ja jopa iloinen. ”Minulla on Jeesus”, hän vastasi. Tämän Jeesuksen minäkin halusin elämääni. Ystäväni rukoili puolestani ja neuvoi ihan konkreettisesti, miten voin ottaa Jeesuksen vastaan.

Siitä alkoi uusi vaihe elämässäni. Tunnustin kaikki syntini, jotka muistin ja nekin, joita en edes muistanut. Aloin ymmärtää mikä elämässäni oli pielessä ja mikä tarvitsi muutosta. Jumala on rakastava Isä. Hän näytti minulle millainen olen. Se ei ollut mitenkään imartelevaa, mutta olen oppinut pikkuhiljaa kohtaamaan rehellisesti puutteeni ja heikkouteni. Olen saanut kohdata Jumalan valtavan rakkauden ja hellyyden, ja saanut kokea rakkautta, jollaista en tiennyt olevan edes olemassa.

Toisinaan joku on ihmetellyt miksi uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Miten voisin olla uskomatta, kun olen saanut niin paljon hyvää ilman omaa ansiotani. Jumalalle riitän juuri tällaisena kuin olen, minun ei tarvitse ponnistella tai suorittaa mitään tullakseni rakastetuksi.

Tämäkin vuosi on ollut rankka. Menetin hyvän pitkäaikaisen työpaikkani, sairastuin ja jouduin leikkaukseen, rakas kissani kuoli yllättäen. Vastoinkäymisissäkin voin levollisin mielin opetella luottamaan siihen, että Jeesus vie minut kaikkien vaikeuksien läpi. Hän on kaikessa kanssani ja auttaa minua eteenpäin. Ilman Jeesusta en jaksaisi tätä maallista elämää taivaltaa. Hän antaa minulle ilon, toivon ja tulevaisuuden.

Olen sydämestäni kiitollinen Jumalalle Jeesuksesta ja siitä, että Jeesus kantoi minunkin syntini ristillä. Sitä on vaikea täysin ymmärtää, mutta minulle riittää kun tiedän, että se on tosiasia.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai