Olen aina tehnyt paljon töitä. Raskas työ toi raskaat huvit, jotka veivät väärille teille. Vaimo ja lapset jäivät syrjään ja minusta tuli ulkopuolinen omassa perheessäni. Lopulta tuli ero. Elämälläni ei ollut enää merkitystä. Masennuin ja mietin itsemurhaa.

Opin työnteon mallin jo pienenä. Vanhempani tekivät pitkää päivää ja olimme isoveljeni kanssa paljon keskenämme kotona. Itsekin tein töitä pienestä pitäen ja ensimmäisen palkallisen työni sain 10-vuotiaana.

Koulu ei kiinnostanut minua ja lukihäiriö vähensi kouluhalujani entisestään. Kaverit kiinnostivat enemmän. 11-vuotiaana mukaan tuli alkoholi. Kavereiden kanssa jengiydyttiin ja kuvioihin tulivat varastelu, varastetun tavaran myyminen ja jengitappelut. Kaduilla pärjäsi kovuudella, tunteita ei saanut näyttää.

Yläasteen jälkeen pääsin töihin ravintola-alalle. Työ vaati raskaat huvit ja alkoholi pysyi mukana kuvioissa. 28-vuotiaana menin naimisiin pitkäaikaisen kumppanini kanssa. Muutama vuosi aiemmin olimme muuttaneet Helsingistä Nummelaan. Saimme kolme lasta. Tänä aikana toimin kuntosali- ja rakennusyrittäjänä. Tein töitä aamusta iltaan ja vieraannuin lapsistani ja vaimostani.

Sitten tuli pysähdys. Jouduin muutamaksi kuukaudeksi vankilaan alkoholin salakuljetuksesta. Vankilassa mietin elämääni ja kyselin itseltäni, että onko tässä mitään järkeä… Vankilasta vapauduttuani perustin hierontayrityksen Lohjalle, mutta elämä jatkui ennallaan.

Eräänä aamuna vaimoni ilmoitti, että haluaa eron. Muutin pois kodistamme. Jäin tyhjän päälle ja koin ettei elämälläni ollut merkitystä. Masennuin syvästi ja mietin itsemurhaa. Kävin junaradan varressa ja mietin, hyppäisinkö junan alle. Alkoholi auttoi nukahtamiseen. Baareissa jouduin tappeluihin. Minusta oli tulossa vaarallinen itselleni ja toisille, sillä minulla ei enää ollut mitään menetettävää. Työni kuitenkin hoidin edelleen.

Noihin aikoihin törmäsin kuntosalilla vanhaan kaveriini, joka halusi auttaa minua. Juttelin hänen kanssaan elämästäni ja myös uskon asioista. Kävin myös kylässä tämän kaverin kotona ja hän ja hänen vaimonsa rukoilivat puolestani. He kutsuivat minua mukaan seurakuntansa tilaisuuksiin. Lupasin tulla ja meninkin, jotta täyttäisin lupaukseni. Seurakunnassa oli mukana monia tuttujani. Ensimmäisen kerran jälkeen oli helppo mennä uudestaan.

Sain luettavakseni Elämäsi Mahdollisuus -kirjan, ja lukemani muutostarinat antoivat minulle toivoa oman elämäni suhteen. Sisäisesti olin tienristeyksessä. Minun oli tehtävä valinta, jatkaisinko elämässäni rikolliseen suuntaan vai jatkaisinko seurakunnassa käyntiä ja kääntyisin Jumalan suuntaan.

Seurakunnassa kuuntelin saarnoja ja ääniraamattua ja juttelin ihmisten kanssa. Vähitellen aloin huomata muutoksen sisimmässäni. Itsetuhoajatukset, viha ja katkeruus hävisivät. Myös muiden arvostelu ja vikojen etsiminen vähenivät. Tilalle tulivat rauha ja toivo. Usko syntyi sydämeeni ja elämäni alkoi muuttua.

Tänään voin sanoa, että sain uuden mahdollisuuden, kun löysin seurakuntayhteyden ja uskon Jeesukseen. Työ ei enää hallitse elämääni, ja olen päässyt vääriltä poluilta oikealle tielle. Sisimmässäni on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa. Seurakunnasta löysin myös vaimon ja meillä on nyt yhteinen poika. Elän elämääni päivä kerrallaan ja katson, miten Jumala elämääni johdattaa.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai