Hylätyksi tulemisen tunne on ollut suurin mörkö elämässäni. Synnyin suomalais-tanskalaiseen perheeseen Tanskassa. Ollessani 10-vuotias muutimme Suomeen. Se toi mukanaan juurettomuuden. Pohdin, olinko suomalainen vai tanskalainen.

Kielivaikeudet koulussa lisäsivät turhautumistani ja ajauduin Kannelmäen betonilähiössä huonoon seuraan. Herkässä murrosiässä ollessani isäni opiskeli Ruotsissa samalla kun minä, sisarukseni ja äitini asuimme Suomessa. Olin turvaton ja pelkäsin, mutta kovetin itseni pärjäämään omillani. Minun piti ansaita olemassaoloni ja vanhempieni hyväksyntä.

Opiskeluvaikeuksieni keskellä 8. luokalla ryhdyin lintsaamaan koulusta. Vapaa-ajalla ajauduin tekemään ilkivaltaa ja jengiydyin. Ongelmani syvenivät huumekokeilujen, alkoholin ja rikoksien kierteessä. Hulvaton elämäni koki ensimmäisen pysäytyksen istuessani tutkintavankeudessa. Päätin muuttaa pois paikkakunnalta, jättää vanhan kaveripiirin ja siirtyä Joensuuhun.

Selkeä käänne elämässäni tapahtui armeijassa. Vallaton nuori kohtasi auktoriteetin. Elämää ohjasivat säännöt ja päivittäiset rutiinit. Lisäksi tapasin pahamaineisen linnakundin, joka kertoi Jeesuksesta ja elämänmuutoksestaan. Kaipasin jotain samanlaista. Lyöttäydyin hänen seuraansa ja menimme yhdessä hengellisiin tilaisuuksiin. Ystäväni sanat painuivat tajuntaani: ”Michael, Jeesus rakastaa sinua. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla on.” Aloin rukoilla ja lukea Raamattua.

Antautuminen Jumalalle vaati kuitenkin sisäisen taistelun. Alkoholi, tupakka ja kiroilu olivat antaneet elämääni jotain tarkoitusta ja viihdykettä. Ne eivät kuitenkaan tuoneet tyydytystä eikä syvää iloa. Tähän asti olin jaksanut omilla voimillani, mutta nyt syyllisyyden keskellä en nähnyt mitään ulospääsyä elämäni pimeimmästä hetkestä. Koin tulleeni tieni päähän. Polvistuin sohvan ääreen ja huusin: ”Jumala, jos et tee jotain, mun pitää tehdä jotain päättääkseni elämäni. Auta!” Tyhjennettyäni sydämeni Jumalalle taakkani katosi. Kokonaisvaltainen rauha täytti minut. Jumala otti pois syyllisyyden ja pelon. Tajusin, että Jumala kuuli rukoukseni.

Seuraavat päivät ja kuukaudet eivät olleet helppoja, mutta Jeesus antoi voimaa kulkea eteenpäin. Seurakunnassa tapasin miehen, jonka kanssa keskustelin mieltäni painavista kysymyksistä ja rukoilimme yhdessä, että tupakka ja alkoholi jäisivät pois elämästäni. Se oli levollinen, hiljainen rukoushetki. Vasta kahden viikon päästä tajusin yhtäkkiä, että Jumala oli ottanut tupakanhimoni pois. Siinä samalla poikkesin lähimmän pubin vessaan, polvistuin sen lattialle ja kiitin Jumalaa vapautuksesta.

Elämä Jumalan lapsena on ollut haasteellista. Olen kohdannut pettymyksiä ja olen itse tehnyt virheitä, mutta periksi en anna, sillä elämä Jeesuksen kanssa on paljon parempaa kuin ennen. Olen antanut Jumalalle valtakirjan hoitaa asioitani ja se tuo sydämeen syvän turvallisuuden. Jumalan armo kantaa ja kestää!

Jeesus on eheyttänyt pirstoutunutta minäkuvaani. Jumala on näyttänyt Raamatusta, kuka olen Jeesuksessa. Hän muutti sydämeni vuosia sitten ja hän edelleen muuttaa minua. Kun hylätyksi tulemisen tunne nostaa päätään, Jumala antaa voimaa sietää tunnetta ja ymmärrystä käsitellä sitä. Tänään Jeesus on elämäni tähti ja seuraan häntä!

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai