Olin vannonut lapsena, etten ikinä juo enkä polta. Päätös piti peruskoulun viidennen luokan kevääseen saakka. Silloin otin ensimmäiset askeleeni päihteiden maailmaan. Olin intohimoinen jääkiekkomies, mutta sekin harrastus kalpeni päihtymisen rinnalla. Heti varhaisnuoresta alkaen tyylinä oli saada nuppi täysin sekaisin aina kun vain mahdollista.

Itsetunto katosi

Koulu jäi kesken, mukaan tulivat pillerit ja laittomat päihteet, olin 17-vuotias. Kyyti alkoi olla kylmää. Minulla ei ollut enää itsetuntoa selvin päin, itsetuhoisesta päihdekäyttäytymisestä tuli tavaramerkkini. Yritin välillä nousta jaloilleni, mutta minulla ei ollut selkärankaa. Yritin muuttaa itseäni paikkakuntaa vaihtamalla, ei auttanut. En jaksanut olla olemassa muuten kuin olemalla sekaisin.

Viiden kuukauden putki

Uuden ryhtiliikkeen avulla sain työpaikan ja olin jopa seitsemän kuukautta oikeissa töissä. Eräänä aamuna tuli vastaan tilanne, jossa oli valittava töiden ja päihde-elämän välillä. Päihteet voittivat taas. Seurasi viisi kuukautta jatkuva ralli lähes kokoaikaista sekaisin oloa. Velkaa tuli ja ihmissuhteita meni. Se oli lopulta päihde-elämäni viimeinen putki.

Maaliskuussa vuonna 2009 mieleeni tuli vahvasti ajatus: tämä on viimeinen viikko elävien kirjoissa. Tuolla viikolla tulin nauttimistani aineista todella kipeäksi ja oksentelin verta. Olin todella väsynyt liki 30-vuotias mies.

Joko riittää?

Oli lauantai ja sain vielä jostakin ainetta. Tuli sunnuntai ja katselin televisiosta TV7:sta hengellisistä ohjelmaa, jossa kerrottiin riippuvuuksista ja miten Jeesus voi niistä vapauttaa. Jumala otti minut kiinni. Kuulin sisälläni äänen, joka sanoi: Teemu, joko riittää?

Kelasin läpi siihenastisen elämäni. Huusin itkun seasta Jumalalle: ”jos kelpaan – tässä olen!” Saman tien koin rauhan sisälläni. Ymmärsin, että tässä ollaan nyt isommissa käsissä. Tuntui kuin sisäiset verhot olisivat auenneet, uskalsin avata pitkästä aikaa verhot myös kämpästäni.

Pari viikon ajan lepäilin ja ihmettelin. Sitten Jumala johdatti seurakuntaan. Välillä menemisen kanssa oli omat taistelunsa. Miltei heti tuli tilanne pari kertaa, olin langeta takaisin päihteisiin. Ajatuksen tasolla olin jo livennyt ja menossa toteuttamaan ajatukseni, mutta jollakin ihmeellisellä tavalla sain viime metreillä mahdollisuuden valita toisin. Ilman Jeesuksen apua en olisi noistakaan hetkistä selviytynyt ehjin nahoin.

Katkovuosi

Asuinpaikka vaihtui parin kuukauden kuluttua. Hörhöilystä vapaa seutu teki hyvää. Olin sinä kesänä harjoittelijana seurakunnassa. Totuttelin elämiseen ja olemiseen. Seuraavana syksynä menin raamattukouluun. Sain viettää rauhassa eräänlaista katkovuotta. Hyviä ystävyyksiä syntyi. Opin myös Raamattua. Oma raamatunluku ja hartauselämä ovat olleet tärkeitä koko ajan.

Oppisopimus

Raamattukouluvuoden aikana syttyi ajatus kristillisestä päihdetyöstä. Sain harjoittelupaikan Hämeen Sininauhalta. Koeajan jälkeen pääsin oppisopimukselle tähtäimenä päihdetyöntekijän ammattitutkinto.

Opiskelu oli välillä aika vääntöä, sillä pääkopassa tuntui olevan melko karstoittuneet piuhat. Rukoilin ja tein parhaani sitkeästi. Itse työn tekeminen sujui mukavasti, koin olevani kuin kala vedessä. Valmistuin päihdetyöntekijäksi 22.5.2012. Sain vihdoin ammatin lähes 33-vuotiaana. Se oli Jumalalta kova näyttö minulle. Herra parsii miestä parempaan kuntoon koko ajan. Hän voi todellakin muuttaa ihmisen elämän. Pelastumiseni on iso ihme.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai