Elämä hymyili: Armeijan jälkeen olin saanut toivomani opiskelupaikan, ja opiskelu sujui hyvin. Olin löytänyt kauniin ja mukavan tyttöystävän, jonka kanssa olimme kihlautuneet. Haaveenani oli ollut jääkiekon peluu, ja olin päässyt Tapparan liigajoukkueeseen pelaajaksi. Ongelmani oli kuitenkin se, että havaitsin tekeväni vääriä valintoja. Mielihalut ohjasivat valintojani, ja koin siitä syyllisyyttä. Odottelimme Oulussa Tampereen junaa, kun uskovaiset pelikaverini kysyivät, voisivatko he rukoilla, että minäkin saisin syntini anteeksi ja että myös minusta tulisi uskovainen. Kerroin rukoilleeni sitä itsekin muutaman kerran, jolloin he totesivat minun jo olevan uskossa. Siinä asemalaiturilla pelikaverit vielä rukoilivat puolestani. 

Lapsuuteni oli onnellinen, vaikka kuusilapsinen perheemme eli vaatimattomissa oloissa. Vanhempani arvostivat uskonasioita, vaikka eivät uskovaisia olleetkaan. He opettivat lapsilleen iltarukouksen, jota rukoilin koko lapsuus- ja nuoruusajan. Rippikoulussa minusta tuntui siltä kuin Jumala kutsuisi minua yhteyteensä. Ehtoollista jaettaessa papin Jeesusta kuvaavat sanat ”sinun edestäsi murrettu, sinun edestäsi vuodatettu” koskettivat minua. Rippikoulun jälkeen elämä palasi vähitellen entisiin uomiinsa, ja Jumala jäi taka-alalle.

Raumalla asuva isäni ja nuorempi veljeni olivat tulleet uskoon, mutta se ei minua koskettanut. Pelikaverieni uskoontulo sen sijaan kosketti. Näin, miten heidän elämänsä muuttui. Innostuneina he kertoivat, mitä Raamatussa sanotaan asioista. He kertoivat uskostaan rohkeasti pelkäämättä kiusoittelua. Kiinnostuin uskonasioista, ja keskustelin niistä mielelläni pelimatkoilla. Etsin Jumalaa muutamia kuukausia. Rukoilinkin pelastusta joskus yksin ollessani.

Tuon asemalaiturilla tapahtuneen jälkeen havaitsin itseni ja käsitysteni muuttuvan. Ymmärsin, että usko on enemmän kuin Jumalan totena pitämistä. Aloin elää uskoani todeksi. Rukoilin päivittäin, luin Raamattua ja menin paikkoihin, joissa oli muita uskovia, sekä jumalanpalveluksiin. Uskoni vahvistui. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani” (Joh. 17:7). Kyse on Jeesuksen tahdon tekemisestä, ja hänen tahdostaan kerrotaan Raamatussa. Tuo jae Raamatusta on toteutunut kohdallani.

Olen kokenut elämässäni Jumalan apua ja turvaa, kun olen ollut vaativissa työtehtävissä USA:ssa, Koreassa ja Suomessa.  Haasteellinen työ Satakunnassa nuorten ammattiopintojen parissa on tätä päivää. Vapaa-aikanani toimin aktiivisesti seurakunnan johtotehtävissä. Toimin myös Gideon-järjestössä, joka jakaa Raamattuja mm. kouluihin, sairaaloihin, hotelleihin, varusmiehille, sillä haluan, että mahdollisimman moni löytäisi Jumalan antaman rauhan ja siunauksen elämäänsä.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai