Lapsena minulla oli paljon harrastuksia, olin hyvä käsitöissä, soitin pianoa ja olin taitava kirjoittamaan, piirtämään ja maalaamaan. Menestyin koulussa, hyvät arvosanat olivat minulle tärkeitä. Minulle merkitsi hyvin paljon se, että minuun oltiin tyytyväisiä ja pystyin miellyttämään toisia.

Jostain syystä minulle oli muodostunut kuva Jumalasta, joka on ankara ja vaativa. Tajusin, että jos tekisin syntiä, joutuisin helvettiin. Riideltyäni veljeni kanssa ja potkaistuani häntä niin, että häneltä nyrjähti peukalo, aloin kokea voimakasta syyllisyyttä eri asioista. Tuntui, että minun tulee hyvittää huonot tekoni. Pidin tekemisistäni jopa plus- ja miinustilastoa ja kauhistuin sitä, kun miinusosasto kasvoi nopeasti hallitsemattoman suureksi.

Murrosiässä aloin olla huolissani, kun muilla kavereilla oli jo poikaystäviä ja minulla ei. Koska olen huomiota herättävän pitkä, pojat eivät olleet minusta kiinnostuneita. Niinpä lukion toisella luokalla päädyin itseäni joitakin vuosia vanhemman miehen seuraan. Muutin pois kotoa kysymättä vanhemmiltani. Tämän irtioton jälkeen tunsin olevani vapaa.

Pikkuhiljaa uskaltauduin tekemään yhä enemmän ja enemmän asioita, jotka ennen olisivat päätyneet miinustilastoon. Tämä omasta mielestäni vapaa elämä johti minut kuitenkin pelkoon ja epätoivoon. Bilemeininki ei enää maistunutkaan hyvältä. Häpesin itseäni, sillä olin pettänyt myös poikakavereitani. Tuskissani ajattelin, että jos Jumala on olemassa, niin eikö Hän voisi lähettää luokseni jonkun, joka voisi kertoa, onko uskossa mitään järkeä vai onko se vain ”mummojen juttu”. Yllätyksekseni jo seuraavana päivänä eräs ystäväni soitti ja kertoi tulleensa uskoon. Tiesin heti, että Jumala oli lähettänyt hänet.

Pian tutustuin seurakuntaan, jossa tapasin saman ikäisiä nuoria, joiden elävä usko teki vaikutuksen minuun. Näin konkreettisesti Jumalan toimivan heidän elämässään ja halusin kokea tuota samaa, mitä he olivat löytäneet. Niin annoin elämäni Jeesukselle. Elämääni tuli valtava ilo ja rauha. Heräsin joka aamu lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Odotin malttamattomana uutta päivää ja sitä, mitä Jumala minulle antaa. Ystävyyssuhteet syvenivät ja koin sellaista asioiden jakamista, mistä en osannut uneksiakaan. Mutta myös vanha suorittaja sisälläni heräsi, sillä halusin ehdottomasti jälleen miellyttää Jumalaa. Olin niin kiireinen auttaessani muita, tehdessäni katuevankeliointia ja opiskellessani, että en huomannut, miten poltin itseni loppuun.

Opinnot eivät sujuneet odotetulla tavalla ja päädyin psykiatriseen hoitoon. Se oli suuri isku ylpeydelleni. Psykiatrisen leiman saaminen johti siihen, että minusta tuntui, etteivät edes ystävät seurakunnassa enää suhtautuneet minuun samalla tavoin kuin ennen. Se oli niin suuri häpeä, että halusin kuolla ja eräänä iltana kasasin kaikki lääkkeet, jotka minulla oli. Ennen kuin tajuni sammui, muistan rukoilleeni, että Jumala antaisi minun sittenkin elää, jos minulla on tämän maan päällä vielä jotain tekemistä.

Nyt kahdenkymmenen vuoden jälkeen arvelen saaneeni tuosta tapahtumasta aivovamman. Silloin seuraavana päivänä herättyäni olin vain onnellinen, kun huomasin olevani elossa, mutta jouduin heti onnettomuuteen. Jouduin sairaalaan ja suorituskykyni romahti dramaattisesti. Jouduin pois opinnoista ja sain käteeni paperin, jolla minun olisi pitänyt hakea eläkettä, mutta en osannut. Noina aikoina tapasin nykyisen puolisoni, joka huolehti minusta. Tunsin itseni täydeksi nollaksi. Ajattelin etten kykenisi edes äidiksi.

Esikoiseni syntyessä suoriutumistani epäiltiin myös synnytysosastolla. Monet asiat piti opetella kokonaan uudestaan. Sen vuoksi on ihme, että löysin jälleen seurakuntayhteyteen. Sain kaikkiaan kuusi lasta, kykenin uudelleen opiskelemaan ja jopa perustamaan oman yrityksen. Ilman Jumalan armoa ja johdatusta se ei olisi ollut mahdollista. Nyt tiedän, että vaikka kaikki muu romahtaisi, Jumala kestää. Hän otti minulta pois helvetin pelon ja pakonomaisen suorittamisen. Jäljelle jäi Golgatan risti ja luottamus siihen, että ”kaiken minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa”.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai