Selän loukkaaminen maataloustyössä mullisti elämäni. Jouduimme luopumaan karjasta ja pellot laitettiin pakettiin. Etsiessäni apua selkäkipuun elämässäni kääntyi uusi sivu.

Menin naimisiin 19-vuotiaana ja minusta tuli maalaistalon emäntä maalaiskylälle Ähtäriin. Meillä oli karjaa ja viljapeltoa. Viljelimme myös perunoita. Yhdessä vaiheessa meitä oli samassa taloudessa kolmekin perhettä. Taloudessamme asui pitkän aikaa myös anoppini.

Viljelimme perunoita ja myimme niitä muun muassa kouluille. Loukkasin erään kerran selkäni ollessani lajittelemassa kylmässä kellarissa perunaerää yhdelle koululle. Kylmetin itseni nostellessani raskaita perunakoppia. Sen jälkeen lähdin vielä navetalle luomaan lantaa talikolla. Sen seurauksena selkä kipeytyi niin pahaksi, että olin vuoteen omana. Selkäkivun keskellä ei voinut eikä jaksanut ajatella mitään. Kipu vei toimintakyvyn. Jouduin syömään paljon lääkkeitä.

Lääkäri totesi kaksi välilevynpullistumaa, ja minut ohjattiin leikkaukseen. Leikkauksen seurauksena alaraajani halvaantuivat. Kävelykin piti opetella uudestaan. Olin nuorena perheenäitinä aivan uuden elämäntilanteen edessä.

Selän loukkaaminen mullisti elämäni monellakin tapaa. Maalaistalon työt olisivat vaatineet työpanostani, mutta kun olin toipilas, ei raskas navettatyö ollut mahdollista. Kivut eivät jääneet leikkauspöydälle. Minua pisteli ja särki. Jouduimme mieheni kanssa luopumaan kokonaan karjasta, ja pellot laitettiin pakettiin. Mieheni aloitti uuden uran toisen alan yrittäjänä.

Leikkauksen jälkeen alkoi kuntoutus. Kävin muistaakseni joka toinen päivä jumppautettavana sairaalassa. Minulla oli edelleen kovia kipuja, joihin sain lääkehoitoa. Vähitellen pääsin kuitenkin kävelemään, ensin kepin kanssa ja jonkin ajan päästä pystyin jättämään senkin pois. Kivut eivät kuitenkaan hellittäneet.

Eletiin 70-luvun loppua. Sain kuulla siskoltani, että Lapualla on eräs kristitty mies, joka rukoilee sairaiden puolesta. Kuulin, että monet ihmiset olivat saaneet avun hänen kauttansa. Niinpä päätin lähteä Lapualle. Halusin apua vaivaani. Tuohon aikaan jo kävelin ja olin luopunut kepistä.

Lähdimme siskoni kanssa Lapuan urheiluhallilla pidettyyn hengelliseen tilaisuuteen. Siellä olikin väkeä aika runsaasti koolla. Tilaisuudessa oli ihmeellinen ilmapiiri. Pyysin, että parantuisin ja selkäkipuni loppuisivat. Puolestani rukoiltiin, mutten tuntenut mitään erikoista siinä tilanteessa. Ihmeparantumista ei tapahtunut. Sen sijaan sain erilaisia ohjeita hengellisen elämän hoitamiseen ja Raamatun lukemiseen.

Sen jälkeen ryhdyinkin lukemaan innokkaasti Raamattua. Pohdin hengellisiä kysymyksiä ja omaa elämääni. Jumala veti puoleensa. Lopulta hiljennyin itsekseni kotonani ja tunnustin syntini yksinäisessä rukouksessani. Silloin sisimpääni laskeutui ilo ja rauha. Tulen muistamaan sen aina.

Olen kokenut elämässäni Jumalan tuomaa lohdutusta ja huolenpitoa. Löysin ajan myötä uskovia ystäviä ja hengenheimolaisia sekä oman paikkani seurakunnassa. Työskentelin Myllymäen kristillisen alkoholisti- ja narkomaanikodin emäntänä kaikkiaan viisitoista vuotta. Nyt aikani kuluu muun muassa lapsenlapsenlapsia hoitaessa.

Selkäni oireili pari kertaa leikkauksen jälkeen, mutta hoidin nuo kerrat itse levolla ja anoppini avustuksella. Nykyään selkä on kunnossa, eikä minulla ole minkäänlaisia kipuja. Olen siitä kiitollinen Jumalalle.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai