Oli pääsiäisen aika vuonna 1997 ja vietimme vastavalmistuneina nuorisotyöntekijöinä vapaapäiviä yhdessä ystäväni Helin kanssa. Kun olimme paluumatkalla Seinäjoella järjestetystä konsertista, vastaantuleva pakettiauto ajautui kaistallemme lumipyryssä. Heli kuoli kolarissa heti. Minäkin olisin nyt hänen kanssaan iankaikkisuudessa, ellei apu olisi ehtinyt ajoissa. En muista kolaritilanteesta itse mitään, mutta minulle on kerrottu myöhemmin, että olin loukkaantunut vakavasti ja hengitykseni pysähtyi ambulanssissa. Minulla oli aivovamma, vatsassa vaurioita ja katkenneiden reisien lisäksi oikean käden luut olivat murtuneet. Olin Seinäjoen keskussairaalassa tajuttomana 16 vuorokautta.

Esirukousten määrä minun puolestani oli suuri, tutut ja tuntemattomat ympäri Suomen rukoilivat puolestani ja niihin rukouksiin myös vastattiin. Hoidon ja kuntoutuksen myötä palasin elävien kirjoihin ja opin ensin uudestaan kävelemään. Palasin aluksi sairaalasta äitini luo Alastarolle toipumaan ja tietenkin jonkin ajan päästä työelämään. Nuori ihminen kun olin, vasta päälle parikymppinen, ei tullut edes mieleeni, etten menisi enää töihin.

Sain toimia Harjavallan seurakunnan nuorisotyönohjaajana yhteensä viisi vuotta. Olin innoissani nuorten parissa ja painoin töitä kelloa katsomatta. Oli tapahtumia, retkiä, leirejä, raamattupiirejä. Opin noina vuosina itsekin Jeesuksesta ja Raamatusta paljon lisää, uskoni syveni. Sain lähentyä Jumalaa myös uusien ystävien kautta, jotka rukoilivat kanssani. Olin saanut kasvaa askel askeleelta uskontiellä ymmärtämään Jeesuksen sovitustyön minunkin puolestani – ensin kirkon lapsityössä ja lapsikuorossa, sitten omalla riparillani ja isosena, lopulta omassa kirkollisessa työssäni.

Uskon syveneminen työvuosina on ollut se voimavara, jolla olen elänyt eteenpäin, kun kolarin jälkiseuraukset vaativat veronsa. Ensimmäisenä oireena oli vain väsymystä, mutta se syveni uupumukseksi ja kivuiksi. Lopulta olin yksinäinen, uupunut, kipeä ja masentunut.

En ollut tiennyt, enkä ymmärtänyt, millaisia rajoituksia aivovamma voi ihmiselle aiheuttaa. Rakas työni kävi minulle ylivoimaiseksi, sillä vammani takia rasituksen kestäminen ja palautuminen on minulla rajallista, ja niinpä monien tutkimusten ja kuntoutusvaiheitten jälkeen jouduin työkyvyttömänä sairaseläkkeelle.

Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Minä, joka olin ajatellut olevani aito vanhapiika, olen päätynyt naimisiin. Jumala vastasi kahden ihmisen kaipaukseen, ja löysin kristityn puolison Pertin, joka on Pohjois-Suomesta kotoisin. Meidät vihittiin toukokuussa 2008 valkovuokkojen aikaan ja nyt perheeseemme kuuluu myös viisi-vuotias poika Sammeli. Saan palvella puolisoni kanssa seurakunnassa jaksamiseni mukaan sairaseläkkeellä ja elää rikasta elämää rajoituksista huolimatta. Kiitos Jumalalle siitä!

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai