Nuorena miehenä katselin sekä juoppoja että uskovaisia halveksivasti ja ajattelin, ettei minusta koskaan tule tuollaista. Olin sitä mieltä, että olen niin viisas ja hyvä, ettei minulle voi käydä tuolla tavalla. Molemmat mummoni olivat uskossa ja ajattelin, että uskovaiset ovat höpsähtäneitä ja usko kuuluu vain heille. En nuoruuden voiman tunnossa halunnut ajatellakaan mitään jeesuksia.

Rupesin käyttämään alkoholia noin 18-vuotiaana. Alkoi bailaaminen viikonloppuisin kavereiden, tyttöjen, viinan ja auton kanssa. Minusta tuli pikku hiljaa tuurijuoppo: viinan kanssa läträäminen saattoi kestää kuukauden tai pari. Pitkän putken jälkeen oli hirmuinen krapula, elimistö hajalla, rahat lopussa, sentin parransänki naamassa, asunto kuin kranaatin jäljiltä, häätölappu kädessä ja myös moraalinen krapula: häpeää, syyllisyyttä, pelkoja, ajatuksia itsemurhasta.

Rikosrekisteristäni löytyy juopumuspidätyksiä jo nuorena, ensimmäinen rattijuopumus 21-vuotiaana, pahoinpitelyitä ja lisää rattijuopumuksia, näpistyksiä, varkauksia, poliisin vastustamisia. Tuomiot: sakkoja, ehdonalaisia ja yhdyskuntapalvelua.

Alkoholismin viime vaiheessa olin käytännöllisesti katsoen jatkuvasti humalassa. Järki sanoi, että pitäisi lopettaa, mutta se ei millään onnistunut. Moni kavereista kuoli viinaan, moni itsemurhan kautta, moni tapaturmaisesti.

Eräs uskova mies kävi usein puhumassa meille alkoholisteille Jumalan sanaa. En ollut Jumalaa torjunut koskaan. Meistä tuli kavereita, mutta juomakausi jatkui. Tätä kesyttelyä kesti viisi vuotta. Tämä mies osasi lähestyä pultsareita oikealla tavalla; ei sellaisella paatoksella, joka olisi aiheuttanut torjuntaa. Minä kutsuin toisinaan häntä kotiinikin ryyppyjengin keskelle tai vain minua tapaamaan.

Viimeinen juontiputki oli menossa syksyllä 2012. Sitä oli kestänyt jo kaksi kuukautta. Olin fyysisesti ja psyykkisesti lopussa. En saanut putkea millään katkeamaan. Tämä uskova kaveri tuli minua vastaan kaupungilla, mistä en itse muista mitään. Menimme rukoushuoneelle ja jäimme ulkoeteiseen istumaan. Mies rukoili minun puolestani. Silloin murruin täysin ja itkin hillittömästi. Se oli Pyhän Hengen puhdistava kokemus; viinanhimo lähti siinä hetkessä. Kaadoimme mukanani olleet kaksi pullollista viinaa maahan. Sen jälkeen en ole viinaa maistanut eikä sen himo ole edes tullut mieleeni. Kuningas alkoholin palvelu kesti kaikkiaan kolmekymmentäviisi vuotta.

Makasin yhden päivän krapulassa ja menin seuraavana päivänä seurakuntaan, jossa kyseltiin, kuka osaisi maalata seinän. Sanoin, että minä osaan sen tehdä. Niin jäin ruokapalkalla seurakuntaan vapaaehtoistyöhön puoleksi vuodeksi. Tein ensin remonttitöitä, sitten keittiötöitä. Se jakso oli ensiarvoisen tärkeä fyysisen kuntoutumiseni ja henkisen ja hengellisen eheytymiseni kannalta. Normaalielämän asiat ja tekemiset piti opetella uudelleen alusta pitäen.

Olen ymmärtänyt, että tehtäväni on nyt viedä entisten kavereideni keskelle viestiä Jumalan muuttavasta voimasta. Ne, jotka tuntevat entisyyteni, näkevät sen muutoksen selvästi. Olen tukenut useita päihdeongelmaisia pyrkimisessä päihteettömään elämään. Koen, että se on minulle tarkoitettu työkenttä pitkän alan kokemuksen kautta.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai