Muutin kotoa kuusitoistavuotiaana. Olin hullunrohkea ja innokas pärjäämään omillani. 1990-luvun aerobic-buumi oli kovimmillaan. Muutaman mutkan kautta pääsin ohjaamaan aerobicryhmiä asuinpaikkakuntani tuolloin ainoaan tanssi-kouluun. Se oli unelmatyöni. Vuosien aikana työstä ryhmä-liikunnan ja tanssin parissa tuli tärkeintä elämässäni ja suurin intohimoni.

Usko Jeesukseen ja taivaalliseen isään oli syntynyt jo lapsuudessa. Synnyin perheeseen, jossa isä toimi helluntaipastorina. Olin tullut lapsena uskoon seurakunnan kesäleirillä. Nuorena aikuisena työn kiireet ja uralla eteneminen veivät kuitenkin aikani eikä seurakunnassa tullut käytyä. Sen sijaan ulkonäöstä tuli minulle pakkomielle. Vaaka, mittanauha ja rasvaprosentti määrittelivät arvoni. Tämä aiheutti ahmimista ja siitä seurasi, että olin jatkuvalla laihdutuskuurilla. Esiintymiset ravintoloissa, kauneuskilpailut, jumppa ja tanssi täyttivät arkeni.

Työhön uppoutuminen ja jatkuva itseni tarkkailu ajoivat minut loppuun palamiseen. Se oli raju pysäytys. Aloin pelätä kuolemaa. Koetin rukoilla, mutta en saanut rauhaa. Sairasloman päätyttyä perustin tanssia ja ryhmäliikuntaa tarjoavan yrityksen. Ajatukseni alkoivat pyöriä samaa rataa: ”Elämäni on ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. Minun täytyy muuttaa elämäni. Haluan muuttaa elämäni, mutta en pysty siihen.” Lukiessani Raamattua se tuntui vain tuomitsevan minut. Tiesin, että minun tulisi antaa elämäni kokonaan Jumalalle, mutta pelkäsin, että joutuisin luopumaan työstäni tanssin parissa eikä minulla olisi voimaa siihen.

Side työhön oli niin vahva, että se tuntui määrittelevän koko identiteettini. Ajattelin, että kunhan saan kerättyä hieman päättäväisyyttä, muuttaisin kerralla elämäntapani ja sitten elämäni kelpaisi Jumalalle.

Välillä vaiensin omantuntoni ja tein asioita, jotka tiesin vääriksi. Olin uupunut ja epätoivoinen. Tällaisesta tilasta Isä lopulta otti minut kiinni, hän ei hylännyt minua oman tahtoni tielle, vaikka olin aiemmat kutsut ja kehotukset ohittanut. Lopulta tiesin, että tässä on nyt valinnan hetki, uutta kutsua ei ehkä tulisi.

Käännekohtana muistan erään illan peilisalissa tanssituntini jälkeen. Rukoilin mielessäni: ”Antaudun. Mä en pysty muuttamaan itseäni. En pysty edes haluamaan asioita, joita sä haluat, mutta ota elämäni maksoi mitä maksoi. Vaikuta tahtooni ja tekemiseeni, ja jos on jotakin tahtosi vastaista, niin revi juurineen, vaikka sattuisi.” Jätin pelastustyön kokonaan Jeesuksen harteille, itse en pystyisi itseäni muuttamaan, ja heittäydyin armon varaan. Siitä alkoi prosessi, joka jatkuu edelleen.

Arvojärjestys elämässäni alkoi muuttua. Tärkeimmäksi nousi Jumalan tahdon etsiminen elämässäni. Hän myös vastasi pyyntööni ja alkoi lempeästi muokata ajatusmaailmaani. Haluan kertoa toisillekin Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta Jeesuksessa. Tämän kaiken rinnalla työni tanssin parissa on toisarvoinen. Identiteettini muuttui, nyt olen ensisijaisesti armosta pelastettu Jumalan lapsi. Elämän haasteissa hän on rinnallani.

Huolet ja vaikeudet eivät kadonneet, mutta niiden keskelle Jumala antaa ilonsa. Hän tekee minussa hyvää työtään.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja