Kasvoin pienessä kylässä Mount Kenyan rinteillä. Katselin usein ihmetellen valkoista lunta vuoren huipulla, mutta vasta vanhempana ymmärsin, mitä se oli. Isäni oli pastori ja äitini palveli useissa viroissa kirkossamme. Kuulin hyvän uutisen pelastavasta Jeesuksen voimasta, kun olin vielä hyvin nuori. En muista tarkkaa ikää, jolloin sain ensimmäisen Raamattuni, mutta aloin lukea sitä vakavamielisemmin teini-ikäisenä.

Musiikki on aina ollut erittäin tärkeää äidilleni. Kun olimme nuoria, hän opetti veljeni soittamaan rumpuja ja minut tamburiinia. Usein viihdytimme vieraitamme soittamallamme musiikilla. Kävin myös aktiivisesti pyhäkoulua ja usein menin vanhempieni mukaan eri tapahtumiin kirkkoon. Koko lapsuuteni ajan ajattelin olevani hyvä tyttö. Mielestäni olin jopa kelvollinen pääsemään taivaaseen. Kun olin 10-vuotias, aloin huolestua siitä, etten tiennyt tarkkaa päivää, jolloin olin vastaanottanut Jeesuksen. Ihailin ihmisiä, jotka todistivat ja mainitsivat jopa päivän, jolloin he olivat antaneet elämänsä Jeesukselle. Eräässä kokouksessa pastori kysyi, halusiko joku antaa elämänsä Jeesukselle. Kävelin kirkon eteen, koska tarvitsin itselleni tietyn päivämäärän todistuksiini, enkä siksi, että halusin henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen.

Teini-ikäisenä uskoni alkoi kuitenkin horjua. Kävin koulua sisäoppilaitoksesta käsin kaukana kotoa. Silloin halusin kokeilla kaikkia asioita, joita en voinut tehdä ollessani kotona vanhempieni suojeluksen alaisena. Rakastin musiikkia edelleen, ja oppilaitoksessa löysin uutta musiikkia, jonka kaltaista ei ollut kotona. Tiesin, että seurakuntani ihmiset eivät hyväksyneet sellaista musiikkia, joten kuuntelin sitä salassa. Kerran lomalla ollessani, varastin isältäni 25 kasettia saarnoja, poistin puheet ja äänitin niille useiden suosikkiartistieni musiikkia. Jaoin myös muutamia kasetteja ystävilleni koulussa.

Kun isäni huomasi kasettien hävinneen ja sai tietää minun ottaneen ne ilman lupaa, tuli hän hyvin surulliseksi. Hän ei rangaissut minua teostani, mutta näin, että hän oli todella murheellinen. Tämän kokemuksen kautta ymmärsin, etten ollutkaan mikään viaton tyttönen, joka olin luullut olevani. Olin pahoillani kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka eivät voineet kuulla Jumalan sanaa, koska olin poistanut saarnat 25 kasetilta. Tajusin, etten pääsisi taivaaseen vanhempieni uskon kautta, käymällä kirkossa joka viikko, tai edes olemalla ystävällinen. Tarvitsin henkilökohtaisen suhteen Jeesuksen kanssa. Se tapahtuisi vain, jos pyytäisin Häntä elämääni. Hän oli ainoa tieni Taivaallisen Isän luokse. Menin yksin Jumalan eteen ja rukoilin Häntä antamaan syntini anteeksi.

Tämä oli henkilökohtaisen suhteen alku Jeesuksen kanssa. Muutokseni ei tullut uskonnosta, eikä siitä, että isäni oli pastori. Muutuin, kun ymmärsin olevani syntinen ja tarvitsin Kristusta pesemään syntini pois. Efesolaiskirjeen 2: 8-9 merkitsee minulle paljon: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisten tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä”. En pelastu hyvien tekojeni ansiosta. Pelastukseni on Jumalan lahja uskon kautta.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai