Synnyin pienellä paikkakunnalla juuri ennen talvisotaa. Aikuisiän haaveet ja unelmat ohjasivat elämääni ja ympäristö vaikutti nuoruuden kasvuun. Sain 17- vuotiaana ensimmäisessä työpaikassani oppaaksi kirjan: ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Alleviivasin sitä lähes joka sivulta. Koulumenestykseni oli vaatimaton, mutta kirjan ohjeet syöpyivät mieleeni ja lisäsin omia haaveitani ja unelmia sen pohjalta. Minusta tuli kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen. Motivaationi kasvoi ja sain jo 25-vuotiaana hyviä työpaikkoja ja palkitsemisia liike-elämältä.

Mutta kaikki ei mennyt hyvin. Parhaassa liikemiehen elämässä 45-vuotiaana sain potkut. Kultainen kädenpuristus ja siihen aikaan melkoinen eroraha, ehdolla, että itse pyysin eroa. Katkeralla mielellä aloitin oman yrityksen. Ja tietenkin kilpailemalla edellisen työnantajan kanssa. Menestystä tuli, toiminta laajeni ja minusta tuli usean yritysryppään osa- tai pääomistaja. Tullessani eläkeikään ja talouslaman koittaessa 90-luvun alussa myin tai luovuin kaikista yrityksistäni. Nyt olin ”lottovoittaja” ja olisin voinut jäädä viettämään makeaa elämää. Mutta raha houkutteli ja tein minulle tarjotun sijoituksen. Jouduin petoksen kohteeksi ja sijoitus tuotti vain tappiota. Romahdin henkisesti ja vaikka käytössäni oli useita juristeja apuna, mikään ei auttanut.

En tuntenut ketään uskovaista henkilöä enkä edes pappia. Puhelinluettelosta etsin yhteyttä seurakuntaan ja kysyin, onko ketään pappia paikalla. Oli. Pakkasin mappini ja kerroin tilanteeni. Uskoin aluksi, että pappi on oikeudenmukaisempi kuin asiantuntijani juristit. Kyllähän pappi vähän selasi kansioitani, mutta totesi heti aluksi: ”Tämä ei ole oikeusjuttu, sinun on annettava anteeksi”. Miten voin antaa anteeksi, kun en ole tehnyt mitään väärä? Kuitenkin kolmannella papin tapaamisella se tapahtui: Jeesus tuli sydämeeni. Se oli ihme, niin suuri, että menin tapaamaan poliisivankilaan henkilöä, joka oli aiheuttanut petoksen. Tervehdin ja kerroin uskoontulostani ja sanoin antavani anteeksi.

Tämän jälkeen aloin etsiä uskovia ystäviä. Ensimmäinen kynnys oli mennä yksin miesten iltaan. Istuin takapenkille lähelle ulosmeno-ovea, en tuntenut ketään. Kuuntelin illan ohjelman ja lopussa menin tervehtimään illan vetäjää. Kaikkien paikalla olevien kuullen hän korotti ääntään ja sanoi: ”Täällä on uusi mies, vahtimestari tuo pyyhe. Tämä mies pestään myös ulkoa.” Sain uusia ystäviä ja opetusta hengellisistä asioista. Aluksi olin ehkä liiankin innokas ja sain olla mukana tapahtumien järjestelyissä. Kerran menin miesten piiriin Kansanlähetykseen ja kerroin, että tänään olin sattumalla tavannut henkilöitä, jotka antoivat merkittävää tukea. Piirin vetäjä sanoi: ”Pentti, eivät ne ole sattumia, ne olivat johdatusta.”

Kuljin eteenpäin uusien ystävien kanssa ja yksi tapaus tuli minulle merkittäväksi. Joku kysyi, tiesinkö sen miehen olevan sairaana, joka antoi sinulle potkut. Etsin häntä ensin Lahden sairaaloista ja lopulta löysin hänet saattohoidosta etäämpänä. Koputin ovea ja menin sisälle. Esitin itseni ja sanoin saaneeni uskon lahjan. Kerroin olleeni vihainen hänelle ja pyysin anteeksi. Hän sanoi: ”Kaikki on sovitettu, rukoile puolestani.”

Nyt ikääntyessäni kohtaan kipuja ja tunnen pistoja, kun koen vääryyttä. Mottoni on: Jeesus, annan kaikki sinun hoitoosi, koska en itse ymmärrä ja jaksa ilman sinua.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai