Meillä molemmilla oli tapana lukea iltarukous nukkumaan mennessä. Lisäksi Suvi oli mukana seurakunnan lauluryhmässä. Usko ei kuitenkaan näkynyt henkilökohtaisena suhteena tai tarpeena tehdä parannusta. Kiroilu, alkoholi ja juhliminen olivat asioita, joita ei ollut tarpeen kyseenalaistaa.

Matti: Tutustuimme vuonna 2004, kun olin 18-vuotias ja Suvi 16-vuotias. Vuonna 2010 menimme naimisiin. Yksi meitä yhdistävä asia oli kotoa saatu vahva arvokasvatus.

Suvi: Huomasimme jo seurustellessamme, että keskustelut kääntyivät joskus hengellisiin asioihin.

Matti: Jos joku olisi kysynyt minulta kadulla, olenko uskovainen, niin olisin vastannut kyllä. Jos minulta olisi sen sijaan kysytty, onko Jeesus elämäni Herra, niin olisin joutunut sanomaan ei.

Suvi: Aloimme pyytää iltarukouksessa Jumalaa vahvistamaan uskoamme tietämättä, mitä se tarkoittaa. Emme tienneet vielä tässä vaiheessa, että ihminen tarvitsee henkilökohtaisen suhteen Jeesukseen. Kukaan ei ollut kertonut parannuksen tekemisestä tai uudestisyntymisestä. Ajattelimme, että riittää, kun on hyvä ihminen. Lauantaina voi ryypätä ja sunnuntaina käydä ehtoollisella.

Matti: Jos olisin kuullut evankeliumin, että olen menossa helvettiin, mutta pelastun uskomalla Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä, olisin varmastikin tullut jo aiemmin uskoon.

Opintojen jälkeen aloitin työt metallialan yrityksessä. Työkaverit puhuivat keskenään uskonasioista. Kokoonpanolinjalla kuullut keskustelut puhuttelivat. Menin kysymään esimieheltäni, että kuinka nämä uskonasiat nyt oikein menevät. Murruin täysin. Koin, että seisoin veitsen terällä ja minun piti valita joko pimeys tai valkeus. Esimieheni näki, mistä oli kyse, ja kysyi, haluanko antaa elämäni Jeesukselle. Minulla oli selkeä tunne, että valinta oli tehtävä. Vastasin myöntävästi.

Suvi: En ymmärtänyt Matin tarvetta tulla uskoon. Eikö me jo oltu uskossa? Matti kysyi minulta, mitä minä ajattelen Jeesuksesta. Vastasin, että jos joku päätös pitää tehdä, niin kyllä minä sitten uskon. Sydämessä ei kuitenkaan tapahtunut muutosta. Seurakunnassa käynti oli vastenmielistä ja uusi tilanne kiusasi. Olin vihainen Matin esimiehelle muuttuneesta elämäntilanteestamme.

Myöhemmin syksyllä Matti oli menossa kasteelle perheleirillä. Päätin, että mennään nyt mukana, vaikka järki vastustikin. Siellä minulle tapahtui jotain yliluonnollista: kiukku ja viha hävisivät. Jumala otti ne pois ja antoi tilalle rauhan ja ilon. Myös kiroileminen jäi. Se oli ollut luonnollinen osa puhettani, kotoa opittu tapa, tehokeino, jolla puhetta täydennettiin.

Aloimme rukoilla yhdessä ja lukea Raamattua. Usko alkoi avautua aivan uudella tavalla.

Matti: Silmät ovat avautuneet näkemään maailmaa Raamatun valossa. Jumala on vapauttanut minut muun muassa pornoriippuvuudesta. Usko antaa elämään rauhan ja auttaa olemaan murehtimatta liikaa tulevasta.

Suvi: Kaikki asiat voi viedä rukouksessa Jumalalle. Hän antaa voiman ja toivon selvitä erilaisista haasteista. Hän myös johdattaa asiat aina parhain päin. Olen saanut kokea, miten itsetuntoni on tervehtynyt ja olen saanut rohkeuden esiintyä.

Matti: Jumalan suuruutta olemme päässeet todistamaan myös käytännössä. Johdatus yritysrahoituksessa, suuren mittakaavan Jeesus-tapahtuman järjestyminen ja Jeesus-bussi ovat olleet rukousvastauksia siihen näkyyn, joka meillä on: Kertoa evankeliumia niin näkyvästi ja ymmärrettävällä tavalla, että jokainen voi ottaa siihen kantaa.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai