Olen työskennellyt 30 maassa. Työstän parhaillaan viidettätoista levyäni. Olen edustanut Suomea Euroviisuissa. Suurin ihme minulle on kuitenkin se armo, että Jumala tahtoo tehdä työtä yhdessä kanssani eikä ole luopunut toivosta minun suhteeni.

Olen syntyisin Kokkolasta. Tiesin, että Jeesus on olemassa, mutta ajattelin, että kaikki hauskuus elämässä loppuu, jos lähden seuraamaan häntä.

Teini-iässä aloin huomata, että Jumala yritti puhua minulle. Elämäni oli hyvää, mutta minua alkoi vaivata tarkoituksettomuuden tunne ja kyselin itseltäni, oliko tässä kaikki. Minulle on tärkeää etsiä totuutta, eikä minulle riittänyt se mitä elämässäni oli.

Rippikoulussa Jumalan puhuttelu voimistui. Uskoin, että Jumala on olemassa ja että Jeesuksen ristinkuolema on totta, mutta ongelmana oli käsitykseni kristityn elämästä. Elin edelleen siinä harhaluulossa, että kristityn elämä on ikävää mutta niin täytyy ollakin, jotta pääsee taivaaseen. Elämässäni oli monia asioita, joista en halunnut luopua. Tätä kamppailua jatkui parisen vuotta.

Olin 17-vuotias, kun eräänä iltana olin siinä pisteessä että tajusin, etten enää voinut jatkaa elämääni entiseen tapaan. Sanoin Jumalalle, että hän saa ottaa minut kokonaan, en jaksa enää pyristellä vastaan. Se ei tapahtunut suurella ryminällä, mutta silloin sain rauhan!

Nuoruuden innossani halusin olla mahdollisimman hyvä kristitty. Yritin elää täydellistä uskonelämää omassa voimassani. Siitä tuli niin pakonomaista, että se olisi johtanut ties mihin, ellei Jumala olisi pysäyttänyt minua. Olin mennyt naimisiin ja aloin odottaa kaksosia. Kun he syntyivät, elämäni ajautui nollapisteeseen. Enää en kyennyt suorittamaan enkä olemaan se aikaansaapa Nina, joka hoitaa kaiken.

Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että armossa on kyse juuri tästä: Jumala ottaa minut vastaan, vaikka minulla ei todellakaan ole mitään tuotavaa hänelle. Aloin oivaltaa, ettei usko olekaan sitä, että teen hurjasti asioita, vaan usko on elävää yhteyttä elävään Jumalaan. Ei hän halua robotteja, jotka tottelevat käskyjä, vaan hän haluaa, että puhumme hänen kanssaan ja kuuntelemme häntä, aivan niin kuin seurustelemme meille rakkaiden ihmisten kanssa.

Tänään Jeesus on ilmaa, jota hengitän. En tiedä, miten voisin aamulla nousta ylös ilman häntä. Hän ei toden totta tee elämästä ahdasta ja ikävää, vaan tuo elämään värit! Jeesuksen kautta olen alkanut oivaltaa, kuka minä olen, samalla tavalla kuin pieni lapsi aikuisen sylissä ymmärtää kosketuksen kautta, kuka hän on.

Teen paljon työtä vankiloissa ja kohtaan ihmisiä, joita en uskaltaisi kohdata kadulla. Olen saanut nähdä tällaisten ihmisten kohtaavan Jeesuksen, vaikka tapaankin heidät harvoin sen jälkeen. Työskentelen myös entisten vankien kanssa, jotka ovat tulleet uskoon jonkun toisen kautta. Uskallan jättää henkilökohtaiset tavarani heidän huostaansa autoon, kun lähden asioille. Sellaisissa tilanteissa näen, että heidän elämänmuutoksensa on aito.

Ukrainassa eräässä vankilassa muutama johtava vanki tuli konsertin jälkeen pyytämään anteeksi vankilan upseerilta. He kertoivat hänelle, että he olivat päättäneet aiheuttaa häiriötä konsertin aikana, mutta hetken koittaessa johtava vanki ei pystynytkään antamaan sovittua merkkiä, vaikka hän yritti kolme kertaa. Näin Pyhä Henki toimii!

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja