Synnyin suuren perheen toiseksi nuorimmaisena vuonna 1961. Isäni oli kirvesmies ja teki pitkää päivää rakennuksilla. Äitini hoiti kotia ja lapsia. Hän oli uskova ja piti meille lapsille pyhäkoulua. Olin 10-vuotias, kun rakas pappani kuoli ja muistan rukoilleeni, että hän pääsisi taivaaseen. Unessa sain vastauksen, jossa pappa kertoi, että hän on nyt taivaassa.

Vanhempani erosivat, kun olin murrosiän kynnyksellä. Tässä vaiheessa alkoholi ja tupakka tulivat elämääni. Olin aina ollut ujo ja alkoholista tuli pikkuhiljaa yhä tärkeämpi osa elämääni. Viikonloput kuluivat juodessa eikä koulu oikein jaksanut kiinnostaa. Muistan, kuinka murrosiässä päätin, että elän ja nautin elämästä ensin, teen kaikkea hauskaa ja sitten mummona ”alan uskovaiseksi”. Oletin, että uskovan elämä on tosi tylsää. Todellisuudessa seuraavat kolmekymmentä vuotta sisälsivät paljon murhetta ja tuskaa, epätoivoa ja ahdistusta.

On elämässäni ollut onnea ja rakkauttakin. Neljä rakasta lasta olen saanut Jumalalta, kaksi omaa ja kaksi puolison kautta. Kaksi kertaa olen ollut liitossa, mutta epäonnistunut kummassakin. Samoin useat muut suhteet eivät onnistuneet. Yksinhuoltajana elämä ei ollut helppoa. Vastuu lapsista ja elatuksesta kävi usein ylivoimaiseksi. Olin vielä nuori ja kaipasin rakkautta. Kaipasin aikuista ihmistä rinnalleni. Pikkuhiljaa alkoholi kuului yhä enemmän päivittäiseen elämääni. Vapaat kuluivat ravintoloissa juoksemiseen, rakkauden etsimiseen viinahuurujen keskeltä. Rikoin itseäni yhä enemmän. Seurauksena rahavaikeudet, ongelmat itseni ja läheisteni kanssa ja marraskuussa 2007 romahdus ja pitkä sairausloma masennuksen takia.

Kaiken tämän keskellä silmäni osuivat ilmoitukseen lehdessä: Jumala parantaa – Pirkko Jalovaaran rukousilta, omassa seurakunnassani! Olin monta kertaa aikaisemmin aikonut mennä katsomaan, kuinka ihmiset ”kaatuilee” näissä illoissa. Nyt askeleeni veivät sinne, vaikka en edes ymmärtänyt olevani parannusta vailla. Seisoin alttarilla ja kuulin ääneni sanovan: ”Tahdon tulla Jumalan lapseksi.” Pirkko nosti kädet ilmaan, kiitti ja ylisti Jumalaa! Kun puolestani rukoiltiin, sain jättää kaiken kurjuuden Jeesuksen ristin juurelle. Tupakka ja alkoholi jäivät siihen paikkaan! Minulle tuli ilo ja valtava halu päästä kirkkoon ja lähelle Jumalaa. Liityin ylistyskuoroon ja sain uusia ystäviä. Tunsin saaneeni uuden elämän.

Noin vuoden kuluttua koin suuria pettymyksiä ja vanhaan tapaan tartuin pulloon. Pian tajusin olevani syvemmällä kuin koskaan. Halusin lopettaa juomisen, mutten kyennyt. Puolestani rukoiltiin monessa seurakunnassa. Huhtikuussa 2009 olin Kalajoella Krito-viikonloppukurssilla. Kotimatkalla ”eksyimme” Kalajoen helluntaiseurakunnan rukousiltaan. Pirkko Vesavaara puhui siellä ja rukoili ihmisten puolesta. Olin todella hajalla! Kun menin rukoiltavaksi, tunsin olevani iso sontakasa Jumalan edessä. Muistan sanat, jotka Pirkko sanoi: ”Nyt olet vapaa kahleista!” Siitä alkoi uusi elämäni ilman alkoholia ja tupakkaa, eikä sen jälkeen ole tarvinnut turvautua pulloon.

Olen oppinut rukoilemaan vaikeuksissani Jumalaa. Hän on antanut paljon hyvää elämääni, hoitanut haavojani ja johdattanut kaikella rakkaudellaan. Minulla on ihanat lapset ja lastenlapset, paljon ystäviä ja harrastuksia. Nyt vihdoin saan elää sitä rikasta elämää, jollaiseen meidät kaikki on tarkoitettu. Uskovan elämä ei todellakaan ole tylsää! Kiitos Herralle, että hän on uskollinen ja rakastaa myös minua niin paljon, että sain tulla Hänen lapsekseen ja sain syntini anteeksi.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai