Synnyin tavalliseen suomalaiseen perheeseen ainoaksi lapseksi. Ollessani teini-iän kynnyksellä vanhempani ryhtyivät yrittäjiksi. Työstä muodostui keskeinen asia perheessämme, eikä usko Jumalaan merkinnyt mitään. Sitä pidettiin tarpeettomana hömpötyksenä. Alkoholi alkoi tulla yhä merkittävämpään asemaan perheemme elämässä. Vanhempani paikkasivat sillä elämänsä kriisejä. En saanut heiltä kaipaamaani tukea. Aloin itsekin käyttää alkoholia, mutta säästyin pahimmilta sen tuomilta karikoilta. Uskon, että Jumala varjeli minua, koska hänellä oli minua varten suunnitelma.

Olen nuoresta asti työskennellyt perheyrityksessämme. Jouduin ansaitsemaan isäni arvostuksen kovalla työnteolla. Olin juuri avioitunut, kun arvostamani isäni menehtyi äkillisesti vuonna 2007. En osannut käsitellä suruani, vaan yritin hukuttaa sitä työntekoon yrityksessämme. Tämä sai aikaan sen, että avioliittoni alkoi rakoilla ja koin syvää työuupumusta. En ymmärtänyt siinä tilanteessa, mitä pitäisi tehdä. Uskonasioista en tiennyt silloin mitään.

Kun avioliittoni päättyi eroon, oloni oli tyhjä, rauhaton ja tuskainen. Taloudellisesti pärjäsin, koska olin myynyt isältä perimäni osuuden yrityksestämme. Maallinen hyvä ei kuitenkaan helpottanut sisäistä tuskaani mitenkään. Tiesin, että elämästäni puuttuu kaikkein tärkein asia. Yritin etsiäkin tuota tärkeintä, mutta se oli vaikeaa, kun en edes tiennyt, mistä etsiä. Koin kuitenkin ensi kertaa Jumalan jollakin tavalla kutsuvan minua. Vaikka en silloin löytänyt oikeaa tietä, olen iloinen, että en tarttunut pulloonkaan. Olin täysin hukassa ja epätietoinen siitä, mihin suuntaan minun pitäisi suunnistaa elämässäni.

Jumala tarttui elämääni lähettämällä luokseni ihanan ihmisen, nykyisen vaimoni. Hän oli tullut uskoon jo lapsuudessaan. Hänen kauttaan sain tutustua uskonasioihin ja uskoviin. Silloin tajusin selvästi, että juuri usko Jumalaan oli se, mitä olin kaivannut. Jumala kutsui minua nyt toisen kerran. Aloin lukea Raamattua, ja mietiskelin yhä enemmän uskoon ja Jumalaan liittyviä asioita.

Vihdoin, syksyllä 2011, koin Jumalan kutsuvan minua jälleen vahvasti, nyt jo kolmannen kerran. Silloin olin valmis vastaamaan kutsuun. Halusin ottaa Jeesuksen ja hänen tarjoamansa pelastuksen vastaan. Tunsin, kuinka Jumala otti raskaan taakan pois harteiltani. Vapautuksen tunne oli valtava, itkin ja itkin helpotuksesta. Käsitin, että minut oli pelastettu! Siitä alkoi henkinen ja sisäinen eheytymiseni, joka varmaan jatkuu elämäni loppuun asti.

Uskoontuloni tapahtui nykyisessä kotiseurakunnassamme. Seurakuntayhteys on antanut paljon minulle ja vaimolleni. Se on meille kuin toinen koti. Nautimme joka hetkestä ja haluamme olla itsekin mukana antamassa edes jotakin takaisin. Siksi toimimme aktiivisesti eri tavoin seurakunnan hyväksi.

Moottoripyöräily on aina ollut osa elämääni. Usko Jeesukseen ja moottoripyörät — mikä mahtava yhdistelmä!

Toivon koko sydämestäni, että jokainen ihminen miettisi ihan oikeasti, mitä haluaa elämältä ja minne menee, kun matkanteko täällä maan päällä päättyy. Ainoastaan usko Jeesukseen ja siihen, mitä hän on tehnyt puolestamme, pelastaa meidät ikuiseen elämään.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai