Konkurssit, avioero ja taloudellisesti haastava arki yksinhuoltajana toivat elämääni paljon huolta. Sain kuitenkin nähdä, miten kaikki kääntyi parhaakseni.

Avioiduin 20-vuotiaana ja unelma omasta perheestä, lapsista ja omasta tuvasta tuntuivat toteutuvan. Saimme kaksi lasta ja perustimme kaksi omaa firmaa. 90-luvun lopun lama näkyi liiketoimissa, ja huonoon saumaan avattu musiikkiliikkeen varasto upotti rahavarat. Kun olin juuri synnyttänyt kolmannen lapsemme, sain sairaalaan firman konkurssihakemuksen. Samoihin aikoihin myös toinen firmamme jouduttiin lopettamaan taloudellisten vaikeuksien takia.

Konkurssien jälkeen alkoivat vyöryä monenlaiset haasteet elämään. Hiljattain ostettu omakotitalo piti laittaa myyntiin ja mieheni alkoi käydä töissä pääkaupunkiseudulla. Arki kolmen pienen lapsen ja kahden dobermannin kanssa sekä epätietoisuus tulevasta tuntuivat välillä liian raskaalta.

Kun saimme vihdoin talon myytyä ja olimme löytäneet sopivan vuokra-asunnon, selvisi, että aviomiehelläni olikin aivan uudet omat suunnitelmat elämässään. Hän jätti avioerohakemuksen. Yhtäkkiä olin kolmen pienen lapsen kanssa yksin. Työpaikkani oli mennyt ja konkurssilainat tulivat maksuun pienestä kodinhoidontuestani.

Pitkät puhelut sukulaisten ja ystävien kanssa, seurakunnan kuoroharrastus, musiikki ja rukoukset antoivat voimia lapsiperheen arjen pyöritykseen. 2,5 vuotta eron jälkeen Jumala otti rukouksessa syvän surun pois ja itselleni luontainen ilo palasi elämään. Näin, että Jumala piti meistä huolta, ja sain kokea monenlaisia arjen ihmeitä. Esimerkiksi yli 10 vuoteen en omistanut autoa, mutta sain käyttöön muiden autoja. Niistä oli suuri apu arjen pyörityksessä ja lasten harrastuskuljetuksissa.

Olin eron jälkeen useamman vuoden pätkätöissä, mutta sitten sain vakituisen työn ja elämäni alkoi sujua ja konkurssivelatkin tulivat hoidetuiksi. Rohkaistuin ostamaan asunnon. Pian tulikin uusi iso mullistus ja taloudellinen haaste, kun vakituinen työni siirtyi Viroon ja jäin työttömäksi. Näissäkin hetkissä turvasin Jumalaan ja luotin siihen, että kaikella oli joku tarkoitus. Olen kiitollinen, että pitkän työnhakujakson jälkeen sain todella mieluisan työn.

Tänä päivänä voin vain ihmetellä ja kiittää Jumalaa, että olen selvinnyt kaikesta. Luottamukseni Jumalan huolenpitoon kasvoi vuosina, jolloin elämäni oli inhimillisesti raskainta. Näin jälkikäteen huomaan, että jopa avioero ja konkurssitkin ovat kääntyneet parhaaksemme. Toki olisin halunnut tarjota lapsilleni eheän perheen ja taloudellista vakautta, mutta ilman näitä kokemuksia en ehkä olisi ikinä päässyt näkemään sitä, kuinka yksityiskohtaisen tarkka on Jumalan huolenpito. Uskon, että nimenomaan Jumalan huolenpito on luonut pohjan positiiviselle, iloiselle elämänasenteelleni.

Haasteita on varmasti jatkossakin ja murehdin helposti asioita, mutta saan kuitenkin luottaa siihen, että vaikken tiedä huomisesta, niin elämäni on Jumalan kädessä kuolemaani saakka. Tämän huomasin, kun Jumalaan luottava isäni, joka oli tukenut meitä monessa ja oli iso lastenhoitoapu eron jälkeen, sairastui yllättäen syöpään 62-vuotiaana ja menehtyi alle kolmessa kuukaudessa diagnoosin saatuaan. Sydämessä oleva rauha näkyi kuolinvuoteella kaiken kivunkin keskellä. Isäni on päässyt taivaan kotiin, minne itse olen vielä matkalla.

Koskettiko stoori sinua?

  • Voit ottaa minuun yhteyttä. Laita viestiä.

  • Suodatamme asiattomat viestit.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai