Urheiluseuran perustaminen, toiminnan laajentaminen ja nousu lajin huipulle ovat vaatineet tinkimätöntä työntekoa. Se on kuitenkin ollut minulle tuttua lapsuudesta lähtien, samoin kuin yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen.

Synnyin vuonna 1972 Hankasalmella maalaistaloon, jossa käytännössä elettiin omavaraistaloudessa. Jo lapsena työnteko oli koulunkäynnin ohella normaaleinta arkea. Vapaa-aikaa ei varsinaisesti ollut, mutta se vähä mitä oli, kului veljien ja kylän lasten kanssa leikkien ja pelaillen. Perheeseeni kuului vanhempien lisäksi kahdeksan veljeä ja yksi sisko sekä kaksi kasvattilasta. Kodissamme oli vielä vanhaan maalaistapaan yksi tai kaksi renkiä. Lapsuudenkodissani asiat jaettiin. Minulla ei ollut koskaan omaa huonetta tai polkupyörää, ja vaatteetkin siirtyivät isoveljiltä pikkuveljille.

Lukion salin ja koulun sählymailojen ansiosta sähly ja salibandy muodostuivat ylivoimaisen kiehtoviksi lajeiksi. Vuonna 1994 perustimme kolmen kaveruksen kanssa Seinäjoen Peliveljet ry:n. Pelasin kaikkiaan 12 vuotta, kunnes siirryin joukkueen valmentajaksi. Minulla oli koko ajan vahva käsitys siitä, mitä menestyminen tulisi vaatimaan, ja uskoin, että lopulta kykenemme siihen.

Häviöstä nouseminen vaatii joukkueelta aina tietoista päätöstä, ettei ikinä luovuteta, tuntui miltä tuntui, sekä arkista harjoittelua. Siviilitöiden tai opintojen, perheen ja muun vapaa-ajan yhdistäminen ammattimaiseen harjoitteluun vaatii uhrautumista. Vuonna 2011 niukasti hävitty loppuottelusarja oli lopulta viimeinen kimmoke siihen, että 2012 nousimme lopulta viidennessä finaalissa mestariksi. Nyt mestaruuksia on kasassa kolme.

Valmentajana haluaisin olla oikeudenmukainen ja ihmisläheinen. Vaadin paljon, mutta haluan kohdella jokaista arvokkaasti ja ymmärtää erilaisuutta. Erään pelaajan sanoin, ohjaan arvot edellä. Arvot näkyvät joukkueen toiminnassa mm. niin, ettei seuran saunailtoihin tuoda alkoholia.

Usko on ollut aina luonnollinen osa elämääni. Vanhempani kokivat syntymävuotenani voimakkaan hengellisen heräämisen. Kokemukseni lapsuudesta on turvallinen ja onnellinen. Elämää leimasi pyrkimys puhtauteen ja rehelliseen elämäntapaan, jossa Jumalan tunteminen ja Herran pelko olivat keskiössä. Jo pienenä poikana päätin, että haluan tuntea Jumalan henkilökohtaisesti ja ymmärtää, mikä on elämän suurin tarkoitus. Voimakkaat hengelliset kokemukset ovat olleet keskeinen osa lapsuuttani ja nuoruuttani ja sittemmin myös aikuiselämääni. Olen punninnut kokemuksiani moneen kertaan ja tullut siihen tulokseen, etten voi elää ilman Jumalaa ja hänen rakkauden kokemistaan.

Vaikka olen saanut ihanan perheen ja menestystä urheilussa, niin elämääni on mahtunut myös surua ja luopumista. Menetin isosiskoni ylioppilaskirjoitusteni aikaan. Perinnöllinen sydänsairaus päätti yllättäen 27-vuotiaan siskoni, kahden tytön äidin, elämän. Elämä muistutti rajulla tavalla siitä, että kaikki täällä on lainaa. Tragediat eivät päättyneet tähän. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsinyt isoveljeni uupui oman elämänsä haasteisiin itsenäisyyspäivänä 2010. Jäljelle jäivät vaimo ja kolme lasta ilman isää ja me veljet kysymyksinemme.

Vastoinkäymisistä huolimatta uskon elämän mahdollisuuksiin. Kiitollisena ja uteliaana käyn kohti jokaista päivää. Urheilu on ollut minulle aina iso osa elämää, mutta olen valmis muuhunkin, jos Jumala niin haluaa. Uskon, että hän, joka on minua suurempi, on kanssani ja johdattaa minua.

Koskettiko stoori sinua?

  • Voit ottaa minuun yhteyttä. Laita viestiä.

  • Suodatamme asiattomat viestit.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja