Avioliittomme näytti ulospäin onnelliselta, mutta todellisuudessa elimme henkisen väkivallan kierteessä. Etsimme ulkopuolista apua mm. avioliittoleireiltä ja perheasiain neuvottelukeskukselta.
Toissa keväänä meillä ei enää ollut keskusteluyhteyttä keskenämme.

Elina: Menin silloin kokeneemman ystäväni luo. Yhdessä mietittiin ja rukoiltiin. Hän ehdotti odottamaan vielä vuoden, muuttuisiko tilanne. Järkytyin. Vielä vuosi pitäisi jaksaa! Apua! Samana iltana Jumala puhui minulle kristillisen kirjan kautta anteeksiantamuksesta. Sain rohkeutta luottaa, että anteeksiannon ja kärsivällisyyden kautta tästä tulee vielä jotakin.

Molemmat: Seurustelun alussa ja avioliittoa suunnitellessamme saimme kokea vahvaa Jumalan johdatusta, mikä rohkaisi meitä sitoutumaan ja menemään naimisiin. Avioliiton arki paljasti karulla tavalla molempien rikkinäisyyden, jonka takia paljon vain satutimme toisiamme. Ilman Jumalaa meistä olisi pian tullut yksi luku lisää avioerotilastoihin.

Elina: Olimme törmänneet Jumalaan jo ennen kuin toisiimme. Kristittyjen lumilautailijoiden leiri Alpeilla sai minut avoimeksi uskonasioille. Tavallisen oloiset nuoret kertoivat, mitä Jeesus oli vaikuttanut heidän elämässään. He kertoivat, että Jeesus on todellinen ja tekee yhä todellisia asioita.

Aiemmin viihde-elämä ja riippuvuudet olivat jättäneet tyhjän olon. Voiko tässä olla kaikki? Tuntui, että jotain puuttui. Leiri sai minut etsimään Jumalaa. Siitä alkoi muutosvaihe elämässäni.

Ville: Lapsuudenuskosta huolimatta elin murrosiästä asti tapakristittynä. Koin sen kiusalliseksi ja sietämättömäksi. Keväällä 2008 tartuin Kalevi Lehtisen Sinulle -kirjaan. Sen sekä Raamatun tuhlaajapoikakertomuksen puhuttelemana päätin rukoillen antaa koko elämäni Jeesukselle. Se oli totaalinen muutos, jonka myötä mm. pitkäaikainen riippuvuus jäi kerralla pois elämästä.

Uskonratkaisu ei kuitenkaan silottanut elämää pelkäksi myötämäeksi. Avioliitossa on haasteensa silloinkin, kun puolisot luottavat Jumalaan. Olen ollut tosi kateellinen ja vertaileva. Se on tuhonnut paljon yhteyttämme. En ole nähnyt itseäni arvokkaana. Olen kokenut kilpailuasetelmana sen, mitä Jumala antaa Elinalle. Minulle rakkainta ihmistä olen vihannut ja ollut hänelle ärsyyntynyt. Olen joskus yrittänyt pyrkiä siitä asenteesta pois, mutta aina en ole edes jaksanut yrittää.

Elina: Olin vuoden töissä Lappeenrannassa, koska avioliittomme on ollut niin haastavaa. Viime syksynä ajattelin kokeilla samaa ja aloitinkin työt Lappeenrannassa. Pian koin, että avioliiton kannalta on parempi olla saman katon alla ja palasin Joensuuhun samana syksynä. Sen myötä yhteiselämämme alkoi ihmeellisellä tavalla muuttua.

Ville: Viime kuukaudet olen hämmästellyt muutosta itsessäni. Onkohan tämä vastausta pitkäaikaisiin rukouksiin? En koe, että olisin mitenkään itse osannut muuttaa itseäni. Nyt ihmettelen, miten olen voinut käyttäytyä niin haavoittavasti ja mitä tässä on tapahtunut, kun asenteeni ovat muuttuneet.

Elina: Jumala on eheyttänyt minuakin, sillä eihän avioliitto ole vain yhden yritys. Yhteisinä alkuvuosinamme en kyennyt rakastamaan tai ottaamaan vastaan rakkautta, mikä on varmasti vaikuttanut myös Villeen. Kärsivällisyys ja anteeksiantaminen ovat kannattaneet.

Teologian maisteri Villellä on tavoitteena saada toukokuussa valmiiksi opettajaopintonsa. Elina toimii erityisopettajana.

Odotamme innokkaan uteliaina, mitä eteen aukeaa. Uskomme ja luotamme Jumalaan. Se tuo rauhan myös tulevaisuuden suhteen.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai