Jo varhain aamuyöstä lähdettiin matkalle joulukirkkoon. Tuota hetkeä oli odotettu suurella jännityksellä. Tähtitaivas oli kuulakkaan kirkas ja kulkusten helinä kaikui kirpeässä pakkasilmassa. Hyvä oli pojan olla verevän liinakon vetämässä reessä lämpimän taljan alla.

Mahtavana kaikui kynttilöiden valaisemassa kirkossa jouluvirsi. Pienen pojan mielessä oli joulu ja todellinen juhla. Joulusaarnan aikana pojan ajatukset askartelivat seimen lapsen, paimenten ja itämaisten tietäjien ympärillä.

Näin poika koki ja tunsi joulun. Poika varttui mieheksi ja tuli jouluja, joissa joulun sanoma kertaantui laimeana. Joulun lapsi oli jäänyt vain pieneksi seimen lapseksi. Tyytymättömyys tuli joulun herraksi. Aikaisin aattoillasta sammunut isä ei luonut juhlavaa joulun perinnettä lapsilleen. Runsaat lahjat maksoivat paljon; seimen lapsen syntymä tuli liian kalliiksi.

”Teille on syntynyt Vapahtaja” – tuo poikana kuultu sanoma herätti jälleen. Tuntui kuin kirkossa istuisi sama pikkupoika ihmetellen suurta armoa, joka valaisi maailman. Jouluvirren unohtuneet sanat palautuivat mieleen. Karskin miehen silmään tuli kyynel.

Tuo majesteetillinen joulusanoma, ”Teille on syntynyt Vapahtaja”, ei sittenkään ollut vain juhlallinen korulause. Se sisälsi todellisuuden: ”Minä olen tullut, että teillä olisi elämä”. Nyt eivät markat, promillet ja prosentit merkinneet mitään. Beetlehemin pieni poika tuli karskin miehen sydämeen ristin miehenä. Hän lahjoitti joulun ja todellisen elämän.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai