Huomasin joulukuussa 2010, että vasen korvani suhisi oudosti iltaisin. Aluksi suhina kuului vaimeana, enkä kiinnittänyt siihen erikoisempaa huomiota. Kun palasin lomapäivien jälkeen työhöni tammikuussa 2011, kuuntelin stetoskoopilla vasemman korvani taustaa. Suhina kuului selvästi. Loppiaisena kävin korvalääkärillä, joka totesi korvassa vain vähäistä punoitusta.

Odotin puolitoista viikkoa, että vaiva menisi ohi, mutta oireet jatkuivat. Silloin aloin aavistella duraalista AV-fisteliä (ylimääräinen aivoverisuonivaltimo, jolla on laskimoyhteys). Etsin netistä lisätietoja ja oletukseni vahvistui. Pääni ja kaulani kuvattiin, ja kuvissa näkyi selvä muutos. Diagnoosi oli se, mitä olin aavistellutkin. Tauti sisältää verenvuotoriskin ja ajattelin silloin, ettei minulta jää ainakaan pieniä lapsia kaipaamaan, jos on minun aikani lähteä.

Olin tullut henkilökohtaiseen uskoon kaksikymmenvuotiaana ja minulla oli aiempaakin kokemusta Jumalan parantavasta voimasta. Kärsin nuoruudessa aurallisesta migreenistä, jonka Jumala paransi, vaikka en silloin ymmärtänyt kaikkia parantumisihmeitä. Tällä kertaa — vaikka suhinaoireet vahvistuivat — luotin Jumalaan ja hänen voimaansa parantaa vielä tänäänkin.

Siskoni on rukouksen ihminen, ja hän alkoi välittömästi uskossa julistaa minulle terveyttä. Myös äitini rukoili ja lähetti esirukouspyyntöjä eri tahoille. Puolestani rukoiltiin myös Turussa Martin kirkossa ja omassa kotisolussani. Kävin useita kertoja myös Turun Healing Room -rukousklinikalla, jossa koin ystävällisen ja lämpimän Pyhän Hengen ilmapiirin. Sain kokea myös parantumista sisäisistä haavoista, joita elämä oli tuonut mukanaan.

Tunsin, kuinka ääni päässäni vain koveni. Jonotin neurokirurgian osastolle pään valtimoiden varjoainekuvausta varten. Tarvitsin tuohon aikaan jo unilääkettä saadakseni unen päästä kiinni. Lääketieteellinen apu korvan suhinaoireisiin oli vähäinen.

Kevättalvella 2011 suhina päässäni vihdoin vaimeni ja oloni helpottui. Oireet olivat enää ajoittaisia, ja maaliskuun lopussa huomasin, ettei niitä ollut enää ollenkaan. Olin iloinen ja kiitollinen!

Huhtikuussa menin varsinaiseen pään valtimoiden varjoainekuvaukseen saadakseni varmuuden tilanteestani. Kuvauksessa viedään reisivaltimosta katetri aortan läpi kaulan valtimoiden alueelle ja tehdään varjoaineruiskutukset kaikkiin päähän vieviin valtimoihin. Siihen kaulavaltimoon, josta ylimääräisen suoniyhteyden piti lähteä aivojen laskimojärjestelmään, tehtiin kuvaus viimeiseksi. Kuva otettiin varmuuden vuoksi vielä kaksi kertaa uudelleen.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri kutsui paikalle toisen lääkärin katsomaan tulosta. ”Täällä ei näy mitään poikkeavaa,” lääkärit totesivat. Kerroin heille, että puolestani on paljon rukoiltu. Siihen lääkärit totesivat, että kyllä näitä joskus menee kiinni.

Parantumiseni on todistanut ystäväpiirilleni vahvasti Jeesuksen Kristuksen voimasta ja rakkaudesta. Olen kiitollinen kaikille esirukoilijoille, jotka myötäelivät nuo vaikeat hetket. Kiitos ja kunnia parantumisestani kuuluu ennen kaikkea Jumalalle!

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai