Kiusaajat tekivät koulussa elämästäni yhtä helvettiä. Olin masentunut ja inhosin itseäni. Nykyään katson itseäni toisin silmin.

Olin lapsena ujo ja kiltti poika, vaikka joskus tulikin ”köppäältyä”. Varhaislapsuus maatilalla oli huoletonta. Lempipuuhaani oli se, kun sain olla isän kanssa traktorihommissa. Söin eväitä ja nukuin töiden lomassa päiväunet traktorin kopissa.

Sitten alkoi ala-aste ja kiusaaminen. Yläasteella tilanne paheni entisestään. Kiusaaminen oli henkistä, mutta siitä tuli aiempaa kovempaa ja raaempaa. Vähättelin asiaa siitä kysyttäessä. Ajattelin, että jos kerron, niin minua kiusataan enemmän. Koulunkäyntini oli silloin yhtä helvettiä. Kärsin myös oppimisvaikeuksista, mikä toi omat haasteensa.

Olin tosi masentunut. Rupesin suunnittelemaan jopa itsemurhaa. Harrastin peltoautorallia – joko itse ostetuilla bensoilla, jos oli rahaa, tai äidin ruohonleikkurin bensoilla. Huomasin kerran, että peltoauton tuulettimesta tulee pakokaasua ja minua alkoi väsyttää kovasti. Silloin ajattelin, että nyt on hyvä sauma kaasuttaa itsensä hengiltä. Ajoin navetan taakse ja jätin auton käyntiin. Odotin, että nukahtaisin ja kuolisin pois, mutta kuinkas kävikään, bensa loppui. Siihen jäivät ne itsemurha-aikeet.

Yläasteen jälkeen menin ammattikouluun opiskelemaan metsäkoneenkuljettajaksi. Sielläkin kiusaaminen jatkui. Jossain vaiheessa koulun vapaa-ajan ohjaaja näki tilanteen ja tietämättäni puuttui siihen. Ihmettelin, kun kiusaaminen loppui kuin seinään. En silloin tajunnut, että Jumala oli vihdoinkin vastannut rukouksiini.

Pian sain myös toisenlaisen rukousvastauksen. Kesäisin minua vaivasivat pahat allergiaoireet. Kesällä 2004 oireilu meni niin pahaksi, ettei henki tahtonut kulkea ja poskionteloissa oli valtava kipu. Sängyn pohjalla ajattelin kuolevani. Siinä tilanteessa rukoilin, että ”jos Jeesus olet olemassa, niin paranna tämä kipu ja anna syntini anteeksi”. Kipu poskionteloissa loppui välittömästi. En aluksi uskonut sitä todeksi, mutta oireet eivät palanneet. Voi mikä riemu siitä tuli! Koskaan en ollut kokenut Jumalan vastausta näin konkreettisesti. Tämän jälkeen en ole voinut epäillä Jumalan olemassaoloa. Siinä hetkessä sain rauhan sisimpääni ja tiesin olevani Jeesuksen oma. Ymmärsin, että myös synnit oli anteeksi annettu.

Jeesus alkoi vähitellen parantaa kiusaamisen haavoittamaa minäkuvaani. Hän vapautti minut katkeruudesta kaikkia kiusaajiani kohtaan ja sain voiman antaa anteeksi. Yhdestä pahimmista kiusaajista tuli lopulta hyvä kaverini. Kävin seurakuntien nuortenilloissa ja muissa tilaisuuksissa. Ennen uskoontuloa vaivannut esiintymiskammo hälveni. Lopulta uskalsin seisoa ihmisten edessä ja jopa juontaa tilaisuuksia.

Vuosien aikana jumalakuvani on muuttunut radikaalisti. Jumalani ei ole enää sellainen, joka vaatii suorituksia ja rankaisee, jos en onnistu. Voin tulla Jumalan tykö tällaisena kuin olen. Jumalastani on tullut armollinen ja ymmärtäväinen. Elämä uskoontulon jälkeenkään ei ole aina ollut helppoa, mutta Jeesuksen kanssa pääsen eteenpäin kaikkien haasteiden läpi.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai