Vuosi 2007 mullisti elämäni: putosin eduskunnasta ja menetin vaimoni. Erään kohtaamisen kautta sain elämääni uuden suunnan.

Elin lapsuuteni työläisperheessä Seinäjoen Pohjan kaupunginosassa rintamamiestalossa. Voi sanoa, että lapsuuteni ja nuoruuteni oli turvallista, tavallista perhe-elämää.

Olin aina toivonut, että minusta tulisi historianopettaja. Keskeytin kuitenkin lukion, kun minut valittiin Hyvinkäälle VR:n konepajakouluun, josta valmistuin veturinkuljettajaksi.

Avioiduin Tarjan kanssa ja saimme kolme lasta. Osallistuin työpaikkani ammattiyhdistystoimintaan. Sen kautta ajauduin kunnallispolitiikkaan. Eduskuntaan pääsy vuonna 1999 toi muutoksen perheemme arkeen. Viikot asuin Helsingissä ja viikonloppuisin oli usein tilaisuuksia. Tunnustan, että lasten kasvatus oli pitkälti Tarjan varassa.

Elämäni muuttui täysin vuonna 2007. Sain kevään eduskuntavaaleissa yli 6 000 ääntä, mutta putosin silti eduskunnasta. Palasin heti seuraavana päivänä takaisin veturinkuljettajan tehtäviin. Saman vuoden syksyllä vaimoni Tarja kuoli 49-vuotiaana. Hän oli sairastanut, joten kuolema oli odotettavissa. Se oli silti koko perheelle suuri menetys ja suru. Jouduin yksin päättämään, että hänet irrotetaan hengityskoneesta. Ystävät ja tuttavat ottivat runsaasti osaa suruumme. Muistan, miten istuin yksin omakotitalomme olohuoneessa valkoisen kukkameren keskellä sydän surua täynnä.

Tarjan kuoleman jälkeen olin kaksi viikkoa sairauslomalla ja palasin sitten töihin. Nautin siitä, kun sain kuljettaa ihmisiä turvallisesti junalla. Sain voimaa työstäni sekä lasten, lastenlasten ja ystävien seurasta.

Jäätyäni yksin tapasin ihan sattumalta Ullan. Kävimme kahvilla. Tuntui siltä kuin jokin olisi ohjannut tilannetta. Ryhdyimme seurustelemaan ja naimisiin menimme vuonna 2009. Ullan johdolla aloimme käydä jumalanpalveluksissa. Eräänä päivänä Ulla pyysi minua erään seurakunnan joulukonserttiin. Konsertti oli loistava. Siitä innostuneena aloimme käydä yhä tiheämmin kyseisen seurakunnan tilaisuuksissa.

Joulukuussa 2012 seurakunnan johtava pastori soitti ja kutsui tilaisuuteen. Hän mainitsi, että eräs ex-kansanedustaja Kuopiosta on myös paikalla. Kokouksen jälkeen menimme kahville. Siellä sivupöydässä kansanedustaja kysyi, voivatko hän ja pastori rukoilla puolestani. Suostuin ilomielin. Olin uskonut Jumalaan lapsuudesta asti. Äiti opetti iltarukouksen ja kävimme kirkossa sunnuntaisin, kun isällä oli vapaata. Aikuisiällä perhe, työ ja luottamustehtävät veivät yhä enemmän aikaa ja kirkossa käynnit olivat harventuneet vain niin sanottuihin pakollisiin käynteihin. Nyt tahdoin antaa elämäni Jumalalle lopullisesti. Kun puolestani rukoiltiin, lämmin aalto ja rauha valtasivat sydämeni.

Vuonna 2014 palasin kansanedustajan tehtävään Mia-Petra Kumpulan tultua valituksi Euroopan parlamenttiin. Yhteys muiden kristittyjen kansanedustajien kanssa on tullut minulle tärkeäksi. Politiikan suhteen arvopohjani ei sinänsä ole muuttunut. Valtion budjetti ja taloustilanne määrittelevät raamit, jotka pakottavat joskus vaikeisiinkin päätöksiin. Omantunnon kysymyksissä, kuten avioliittoon liittyvissä päätöksissä, olen halunnut pitäytyä vakaumukseni mukaisessa linjassa. Saan uskostani päivittäin voimaa eduskuntatyöhön.

Koetan kilvoitella parhaani mukaan valitsemallani tiellä. Tiedän, että jonain päivänä, kun elämäni loppuu, pääsen taivaan kirkkauteen.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja