Kasvoin rakkaudettomassa kodissa, jossa jouduin näkemään traumaattisia tapahtumia. Rukoilin hätätilanteissa Jumalaa, jonka en tiennyt olevan olemassa. Aina hän antoi avun. Aikuisena olin turvaton, pelkäsin ja minulla oli erittäin heikko itsetunto. Tunsin saaneeni niin vähän elämään eväitä, etten olisi halunnut elää ollenkaan. Oli vaikeaa elää hyvää elämää, kun malleja oli niin vähän. Mielessäni etsin kaikelle tarkoitusta.

Sisareni sai minut lähtemään ulos ja tapasin miehen, johon rakastuin niin, että toivoni elämään heräsi. Kun tuli jotain, mikä meinasi katkaista suhteen, tunsin, etten kestäisi sitä. Halusin kuolla. Mutta Jumala tahtoi minun elävän. Pyysin Jumalalta, että jos annat hänet minulle, lupaan olla hänelle hyvä. Menimme naimisiin. Onnistuakseni päätin tehdä kaiken päinvastoin kuin vanhempani. Unohdin omat toiveeni ja yritin kaikkeni tehdä toisen mielen mukaan.

Halusin kuitenkin lapsen. Rukoilin ja käytin kaikki henkiset voimavarani, että se toteutuisi ja meille syntyi tytär. Luovutin hänet Jumalalle, että hän pitäisi huolta, kun en itse osaa. Lähtiessämme sairaalasta joukko uskovia tuli ovelle laulamaan.

Kaikki näytti elämässämme päällisin puolin olevan hyvin. Yritin olla niin hyvä kuin pystyin. Miehenikin tunnusti sen. Työpaikallani menestyin kaikissa tehtävissä. Olisin johtavan henkilön mielestä päässyt johtotehtäviin, mutta toinen päällikkö tyrmäsi sen. Se vei voimia ja masensi. Työt kyllä hoitui hienosti. Samanaikaisesti koin pettymyksiä läheisissä ihmissuhteissa. Jotenkin koko elämä meni alta ja mielenterveyteni järkkyi. Olin kaikesta elämisen yrittämisestä ihan sekaisin enkä enää nukkunut. Tuntui, ettei mikään, mitä yritän, onnistu helpolla. Silloin mieheni omaiset ehdottivat seurakuntaan lähtöä ja lähdin heti. Siellä minut veivät alttarille sanat: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Annoin elämäni Jeesukselle. Koin sellaista rauhaa, jota en ole koskaan kokenut. Olin joutunut sairaalaan masennuksen vuoksi. Puolestani rukoiltiin ja levättyäni jonkun päivän, ymmärsin, kuka Jeesus oli ja koin itseni heti terveeksi. Lähdin kotiin ja välittömästi töihin uuteen työpaikkaan. Sain tarkoituksen elämääni. Sain voimaa hänen sanastaan. Aloin kasvaa uskossa ja vahvistua. Oli aivan ihanaa, kun ei tarvinnut enää omien aivoitusten mukaan taistella, vaan sain levätä hänessä. Kuinka suloiselta hänen sanansa tuntuivat niiden hoitaessa minua. Sain kokea, että hän pitää minusta huolta.

Myöhemmin mieheni halusi minun luopuvan uskostani, muitakin vaikeuksia tuli ja erosimme. Olisin halunnut asioiden menevän toisin, mutta koin silti itseni vapaaksi ja onnelliseksi. Koin Jeesuksen rohkaisevan minua toisen ihmisen kautta. Sain sanat, että Jeesus siunaa elämääni. Näin on tapahtunut. Työpaikkoja on mennyt alta lopetuksen takia. Aina on heti tullut uusi paikka. Valmistuttuani kodinhoitajaksi olin niiden viiden joukossa, jotka saivat heti töitä ja samana vuonna sain viran. Hän on pelastanut myös lapseni ja lapsenlapseni kaikki ja on todella siunannut ja johdattanut heidän elämäänsä. Hän on parantanut lähes kaikki sairauteni rukouksen kautta, kuten pitkän ihosairauden, migreenin ja luiden vääriä asentoja. Näistä jokaisesta voisi kertoa, miten Jumala toimi parantaessaan ja paljon kaikesta, miten hän on auttanut koko elämäni aikana. Hän on puhunut eri ihmisten kautta tehtävästäni ja että hän näyttää sen minulle, vaikka en vielä tiedä sitä.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai