Synnyin köyhään perheeseen ja häpesin huonoja olojamme. Äitini oli inkerinsuomalainen, joka pakeni sota-aikana Neuvostoliitosta Suomeen. Hän menetti koko perheensä 13 -vuotiaana ja kuuli vasta yli 20 v:n jälkeen äitinsä ja veljiensä elävän. Isä oli ammuttu.

Vanhempieni yhteinen taival alkoi todella myrskyisästi, koska isä ja hänen leskiäitinsä olivat Jehovan Todistajia ja he painostivat kristittyä äitiäni omaan uskoonsa, mihin äiti ei suostunut.

Minua kiusattiin koulussa, mm. haukuttiin ryssäksi, vaikkei minulla ollut venäläistä sukua lainkaan. Olin ujo, arka ja yksinäinen, ilman yhtään ystävää tai kaveria. Kotona oli kuitenkin kaksi sisartani ja lemmikkieläimiä. Perheessämme oli jatkuvaa riitaa, enkä paljon hyvää muista lapsuudestani. Halusin muuttaa heti 15 -vuotiaana kotoa pois karjanhoitokouluun.

Ehkä elämäni näytti ulospäin normaalilta, mutta sisälläni koin tyhjyyttä ja yksinäisyyttä. Ne pahenivat entisestään, kun vanhempani päättivät erota: koko maailmani ja unelmani romahtivat sen tiedon myötä. En ymmärtänyt, mikä on elämäni tarkoitus. Koin myös syyllisyyttä, sillä tiesin tehneeni paljon vääriä asioita. En osannut hakea apua mistään ja vähiten sitä halusin hakea Jumalalta. Olin ymmärtänyt Jumalan olevan armoton käskijä ja uskovan elämän olevan ilotonta. Olin päättänyt, että uskovaista minusta ei koskaan tule.

Mutta Jumalalla oli kohdalleni hyvä suunnitelma. Hän lähetti tutun uskovan luokseni kertomaan, että Jeesus voi ja haluaa auttaa minua. Sanoin, että en halua kuulla mitään uskonnosta ja Jumalasta, se ei ole minua varten. Hän kysyi, mitä menettäisin, jos kokeilisin, mutta vastustelin edelleen. Hän sanoi, että voit lukea Uudesta Testamentista, että Jeesus haluaa ja voi auttaa. En luvannut tehdä niin, mutta sitten ajattelin testata asian: jos ei Jeesus auta, niin ei Jumalaa ole olemassakaan. Lisäksi jokin tuon tytön olemuksessa kertoi, että hänellä oli rauha ja tasapaino itsensä kanssa – mitä minulla ei ollut.

Niin päätin kuitenkin katsoa, mitä Raamatussa lukee, sillä en ollut aikaisemmin sitä lukenut. En voinut lopettaa lukemista ja pikkuhiljaa aloin vakuuttua, että Jeesus on ratkaisu ongelmiini. Hän rakasti kaikkia niitäkin, joista kukaan ei välittänyt. Ymmärsin, että Jeesus oli kuollut minun syntieni tähden. Rukoilin häntä ja tiesin saaneeni syntini anteeksi. Halusin seurata häntä ja sain elämääni tarkoituksen, rauhan ja ilon. Halusin kertoa heti löydöstäni muillekin. Koko elämänsuuntani muuttui. Jumala puhui minulle, että tärkeämpää on hoitaa ihmisiä kuin lehmiä!

Niinpä opiskelin apuhoitajaksi ja myöhemmin sosiaaliohjaajaksi. Sain hyviä ystäviä muista uskovista enkä ollut enää yksin! Kokoonnuimme eri seurakuntien nuoret yhdessä, eivätkä meitä häirinneet pienet käsityserot hengellisistä asioista. Jumala antoi minulle mielenkiintoisen elämän, mahdollisuuksia erilaisiin työtehtäviin ja haasteisiin. Olen saanut työskennellä kärsineiden ihmisten kuten sotainvalidien, syöpä- ja mielisairaiden sekä vanhusten parissa. Myös maahanmuuttajien ongelmia ymmärrän omien kokemusteni kautta. Eräs taitekohta oli nähdä intialaisten kastittomien taistelua elämästä ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Jeesuksen esimerkkiä noudattaen haluan auttaa niitä, jotka jäävät toisten jalkoihin tai ovat yksinäisiä. Haluan myös kertoa, että Jeesus tarjoaa apua jokaiselle kaikenlaisiin asioihin. Hän kuoli pahojen tekojemme vuoksi, mutta nousi kuolleista ja elää aina ja iankaikkisesti. Hän on ainoa tie taivaaseen.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai