Meillä on erilainen tausta: Mikolla huumeriippuvuus, Matulla kiltin perhetytön rooli. Mutta meitä yhdistävän herkkyyden kautta pystymme ymmärtämään toisiamme.

Mikko: Synnyin hyvään perheeseen. Olin luonteeltani herkkä, hyvin vilkas ja kokeilunhaluinen, minkä vuoksi aloin oirehtia monin tavoin murrosiässä. Yritin epätoivoisesti löytää tapoja käsitellä tunteitani. Kaipasin myös elämyksiä ja jännitystä elämään. Kokeilin erilaisia asioita: skeittailua, musiikkia ja päihteitä. Erityisesti päihteet alkoivat vetää puoleensa niin voimakkaasti, etten pystynyt hallitsemaan niiden käyttöä.

Putosin vuosiksi yhteiskunnan ”pyörästä”. Ainoa tavoitteeni oli saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä. Kun tilanne riistäytyi käsistä, jouduin erilaisiin yhteisö- ja vieroitushoitoihin. Ne eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta väärän asenteeni vuoksi. Välillä haaveilin tavallisesta elämästä, mutta samaan aikaan kapinoin sellaista vastaan. Elämäni oli kaaosta. Tunsin syvää epätoivoa ja voimakasta itsevihaa.

Tilanteen käytyä kestämättömäksi mieleeni muistuivat hengelliset asiat. Minulla oli kavereita, jotka olivat päässeet vapaaksi päihteistä tultuaan uskoon. Lopulta olin itse valmis kääntymään Jumalan puoleen. Jätin koko risaisen elämäni Jeesukselle. Ihmisten silmin nähtynä toivoton tapaus, ihmisraunio, sai uuden elämän. Huumeiden himo lähti kokonaan pois.

Toipuminen kesti useamman vuoden. Olin aluksi reilun vuoden hoidossa. Jouduin opettelemaan kaikki elämän perusasiat, kuten miten hoidetaan virastoasiat. Opiskelin ja tein töitä. Seurakunnassa sain vahvistua uskossani ja kasvaa ihmisenä. Olin ollut aiemmin kova ja itsekäs.

Kasvukivuista huolimatta tämä on ollut siunauksen tie. Iloitsen siitä, että olen päässyt vanhaan elämään liittyneestä häpeästä. Olen kiitollinen, että saan elää, että olen saanut syntini anteeksi ja minulla on rauha sydämessä.

Matu: Minulla on ollut elämäni aikana monta kotia, aina Vetelistä Venäjälle asti. Vanhempani olivat lähetystyöntekijöitä. Vaikka sain mitä parhaimmat eväät kristityn elämään ja tietyllä tavalla kasvoin uskoon, niin yläasteiässä minua alkoi vaivata voimakas synnintunto. Se vaivasi vaivaamistaan, kunnes eräässä hengellisessä tilaisuudessa sain kokea omakohtaisesti Jeesuksen tarjoaman armon. Siinä hetkessä vapauduin kaikesta synnintunnosta.

Tuota armossa elämistä olen opetellut siitä lähtien. Välillä on tullut epäilyn ja epävarmuuden hetkiä. Silloin asioita on pitänyt tutkia syvemmin, kristinuskon peruskysymyksistä ja Jumalan olemassaolosta lähtien. Mutta olen palannut aina uudestaan ja uudestaan uskon ytimeen, Jumalan armoon, joka on Jeesuksen sovitustyössä. Silloin, kun olen tuntenut, ettei oma uskoni riitä, toisten rukoukset ovat kantaneet.

Mikko: Törmäsin Matuun seurakunnassa pian sen jälkeen, kun olin alkanut rukoilla itselleni vaimoa. Vaikka taustamme olivat erilaiset, tunsin, että hän ymmärsi minua. Olemme molemmat herkkiä ja vähän boheemeja taiteilijasieluja.

Matu: Olemme olleet naimisissa vajaa yhdeksän vuotta. Kesällä 2016 saimme suloisen Väinö-pojan, joka on suuri kiitosaihe ja Jumalan armon ilmentymä. Kohdattuamme keskenmenon tuoman kivun ja surun saimme iloita mitä suloisimmasta rukousvastauksesta. Väinö on rikastuttanut elämäämme upealla tavalla ja tuonut uutta näkökulmaa elämään. Kivusta ja kärsimyksestäkin huolimatta Jumala on johdattanut asiat aina lopulta hyvin.

Koskettiko stoori sinua?

  • Voit ottaa minuun yhteyttä. Laita viestiä.

  • Suodatamme asiattomat viestit.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja