Olen kokenut elämässäni ihmeellistä varjelusta – jo lapsena säästyin lähes varmalta kuolemalta useamman kerran. Ihmeellisiä ovat olleet myös unet, joissa olen saanut ohjeita elämäni ratkaisuihin.

Synnyin keskosena, perheeni ainoana lapsena, ja kolmen päivän ikäisenä minut lennätettiin Lastenlinnaan Arvo Ylpön hoitoon. Lentomatkan aikana menin siniseksi, mutta kun lentokorkeutta laskettiin, selvisin ensimmäisestä lentomatkastani. 3,5-vuotiaana varjelluin varmalta hukkumiselta, ja nelivuotiaana selvisin vakavasta auto-onnettomuudesta pelkällä haavalla.

Koska isäni työskenteli rajavartiostossa, muutimme usein paikkakunnalta toiselle. Vanhempani eivät käyneet kirkossa, mutta vietin kesät uskovan mummoni, pyhäkouluopettajan, luona. Uskon kipinä syttyi pyhäkoulussa ja opin tuntemaan rakastavan Taivaan Isän.

Vartuttuani valmistuin sairaanhoitajaksi. Ensimmäisessä sairaalaharjoittelussani pidin osastotuntia eri sairauksista. Sain potilaakseni komean nuorukaisen, joka toipui leikkauksesta. Muutaman kuukauden päästä tapasin tämän nuorukaisen uudelleen ja pian aloimme seurustella. Jo silloin Jumala vahvisti minua korvin kuultavasti: ”Tämä on tuleva miehesi.” Olin myös nähnyt unia tästä nuorukaisesta ja hänen perheestään jo ennen tapaamistamme. Unien kautta Jumala kertoi tulevista tapahtumista, vaikka en ollut kohdannut Jeesusta omana Vapahtajani. Avioliitto Jounin kanssa solmittiin vuonna 1978 ja saimme kolme tytärtä.

Ennen avioitumistamme näin unia kaupungista, jossa oli korkeita rakennuksia ja suuria kaarisiltoja. Ne tulivat todeksi syksyllä 1978, kun muutimme Kanadaan, Vancouveriin. Työskentelin siellä suomalaisen lepokodin johtajana 9 vuotta. Elämä vakiintui ja tarkoituksemme oli jäädä lopullisesti Vancouveriin. Jumala puuttui kuitenkin peliin.

Vuonna 1983 olimme lomamatkalla Suomessa, kun appeni kuoli. Aloin miettiä iäisyyttä, mitä on kuoleman jälkeen, ja onko elämässäni kaikki kohdallaan. Tulimme mieheni kanssa uskoon vuonna 1985. Sen myötä suhde Jeesukseen muuttui henkilökohtaiseksi ja pääsin yhteyteen muiden uskovien kanssa. Myös Pyhän Hengen toiminta tuli todelliseksi, kun näimme seurakuntien tilaisuuksissa, miten esimerkiksi sairaita parantui.

Kesällä 1985 lähdimme kiertämään Yhdysvaltoja. Taitoimme 22 000 kilometrin matkan rannikolta toiselle rannikolle kesän kuumuudessa pienellä lava-autolla. Esikoistyttäremme oli silloin reilun vuoden ikäinen. San Francisco, Dallas, New Orleans, Miami, New York, Boston – paikkakunnat seurasivat toisiaan. Los Angelesissa automme meni yllättäen rikki. Olimme jumissa suurkaupungissa ilman puhelinta tai navigointilaitteita. Mistä löydämme sopivan diesel-korjaamon? Miten saamme matkakassan riittämään korjauskuluihin? Jumalan huolenpito kuitenkin kantoi. Muutaman päivän kuluttua löysimme kuin löysimmekin edullisen korjaamon laitakaupungilta ja matka jatkui. Chicagossa osallistuimme R.W. Schambachin suureen evankelioimiskokoussarjaan. Silloin suhteemme Jeesukseen vahvistui yhä edelleen.

Jumalan apu ja johdatus on ollut monesti läsnä myös työelämässäni. Palattuamme Suomeen vuonna 1987 opiskelin työterveyshoitajaksi, ja jälleen Jumala antoi unia uudesta työpaikastani. Nyt työskentelen terveysasemalla osastonhoitajana. Usein ehdin vain huokaista kun Herra jo auttaa minua. Rukous, varsinkin sairaiden puolesta, on tärkeää ja rakasta. Rukouksen avulla parannuin vaikeasta ihottumasta ja Crohnin taudista.

Tärkeintä elämässäni on luottamus Jumalan huolenpitoon. Uskon sydämestäni psalmin 20:5 sanoihin: ”Jumala antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa ja täyttää kaikki sinun aivoituksesi.”

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai