Opiskeluaikoina Turussa olin humalassa pahimmillaan neljänä päivänä viikossa. Tiesin, että jotain pitäisi elämässäni muuttua, mutta siirsin kysymystä tuonnemmaksi juomalla yhä enemmän.

Kasvoin perheessä, jossa isä on seurakunnan työntekijä ja äiti osallistuu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Olen viidestä lapsesta toiseksi nuorin. Kävin pyhäkoulua ja tunsin Raamattuni melko hyvin. Ehkä sain lapsena yliannostuksen kaikkea hyvää kotona. Yläkoulun aloitettuani kristillinen elämä alkoi tuntua minusta tylsältä. Ehkä minulla oli huonoja esikuvia. Mutta kavereista tuli tärkeämpiä kuin vanhemmista. Juhliminen ja alkoholi olivat minulle se tärkeä juttu lukioaikana.

Ylioppilastutkinnon jälkeen aloitin tietotekniikan opinnot Turussa, mutta vaihdoin myöhemmin liiketalouteen. Oppiminen on minulle helppoa, joten pärjäsin vähällä lukemisella. Juhlin ja juopottelin melkoisesti opiskelutovereitteni kanssa. Meitä oli erityisesti kolmen pojan porukka, joka käytti railakkaasti alkoholia. Joskus tulimme luennoille väsyneinä ja krapulaisina. Näihin aikoihin kävin kotona vanhempieni luona vain pari kolme kertaa vuodessa. Kun puhuin, käytin joka virkkeessä vähintään yhtä kirosanaa – paitsi silloin, kun äitini oli lähistöllä!

Käänne tähän tuli runsaat kaksi vuotta sitten. Olin juhlinut useita päiviä putkeen. Meillä oli luokkani viimeinen kurssitapaaminen ennen kesää Turussa Vartiovuorenmäellä. Bileiden päätyttyä menin kotiin, istuuduin sohvalle ja tuijotin seinää. Silloin kuulin ikään kuin äänen sanovan: ”Viktor, sinun ei tarvitse elää tuolla tavalla.” En ole varma, oliko ääni todellinen vai tunsinko vain niin. Joka tapauksessa ymmärsin, että elämä on muutakin kuin juhlimista. Tunsin, että Jumala halusi tehdä jotakin elämälläni. Sain voiman jättää alkoholin väärinkäytön, mutta ei minusta aivan absolutistia tullut.

Viikkoa myöhemmin tapasin uskovan tytön, joka on nyt morsiameni. Hänen kanssaan menin mukaan kristilliseen seurakuntaan. Hämmästyksekseni huomasin, että viihdyin tosi hyvin siellä olevien ihmisten seurassa. Minulla oli kirkossa ihmeellinen kokemus. Tuntui kuin ne ihmiset siellä olisivat olleet vanhoja tuttuja, vaikka en ollut koskaan tavannut heitä aikaisemmin.

Vanhojen ryyppykavereideni mielestä minusta oli tullut tylsä tyyppi. Muutkin entiset kaverit huomasivat, että olin muuttunut, mutta olemme edelleen hyviä ystäviä. Joku heistä on tullut mukanani kirkkoon. Kaksi muuta tuli seurakunnan soluryhmääni kanssani.

Äitini ilahtui tietenkin valtavasti kuullessaan, mitä minulle oli tapahtunut. Isäni halusi haastatella minua oppilaiden edessä koulussa, jotta olisin voinut kertoa heille uskoontulostani. Ikävä kyllä se aamuhartaus ei toteutunut.

Nyt aikomukseni on suorittaa opintoni loppuun. Sitten Jumala saa johtaa minua eteenpäin. Voisin kuvitella ryhtyväni kauppiaaksi. Mutta tiedän, että haluan palvella Jumalaa parhaani mukaan lopun elämäni ajan. Olen myös valtavan kiinnostunut kristillisestä apologetiikasta. Siinä osoitetaan, että kristinuskoa voidaan puolustaa älyllisillä argumenteilla.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 040 701 2929 tai
Ota yhteyttä ja tilaa kirja