Lapsuuteni Kemissä oli myrkyisä. Joskus pakenimme ulos pakkaseen, kun perheenpää neuvotteli kuningas alkoholin kanssa. Jäin jo pikkupoikana, ehkä 5–6 -vuotiaana, koukkuun tupakkaan. Koulunkäynti ei kiinnostanut. Olin koulukiusattu ja villi lapsi. Opettaja otti minut silmätikukseen jo ensimmäisenä päivänä, ja oppilaat seurasivat opettajan esimerkkiä. Kun äitini saattoi minut koulun portille, livahdin monta kertaa toisesta portista ulos, paiskasin repun ojanpohjalle ja lähdin kaupungille. Menin usein kaverini kanssa tenttuparakille, josta saimme tupakkaa ja kolikoita irtotupakan ostamiseen. Illalla jouduin sitten piiskan voimalla hakemaan koulureppuani ojasta tai puun oksalta.

Virkavalta tuli tutuksi jo poikasena. Karkumatkoillani tein rikoksia, että sain ostettua tupakkaa ja syötävää. Myöhemmin asuin koulukodissa Limingassa. Päästyäni pois palasin sinne kuitenkin vapaaehtoisesti, koska en uskaltanut olla kotona. Myöhemmin pääsin pariksi vuodeksi sijaiskotiin Kestilään. Siellä alkoholisoiduin pian, minkä jälkeen alkoi vankilakierre. Olin vankiloissa ja asunnottomana kaikkiaan noin seitsemän vuotta. Käytin pillereitä, tenttua ja alkoholia sekaisin. Välillä kokeilin huumeitakin, mutta ne eivät onneksi sopineet minulle.

Kesään 1990 tultaessa olin juonut tenua yhteen menoon puoli vuotta. Heräsin eräänä päivänä roskalaatikosta Rovaniemellä tenupullo hihassa. En tiennyt, milloin olin mennyt sinne. Tunsin, että kuolema oli kintereilläni. Kyse olisi ehkä päivästä, korkeintaan kahdesta. Niissä tunnoissa menin päiväkeskukseen, jonka kellarissa sain majailla yhden yön. Näin siellä ”filmejä” ja sain kramppeja. Kesäkuun 24. päivänä päiväkeskukseen tuli ryhmä pelastusarmeijalaisia pitämään hengellistä tilaisuutta. He kehottivat minua menemään vielä illalla toiseen tilaisuuteen Rovaniemen Pelastusarmeijaan. Sinä iltana kohtasin Vapahtajani ja Pelastajani, Jeesuksen Kristuksen.

Seuraavana päivänä menin Muhoksen KAN-kotiin, jossa sain sisimpääni syvän varmuuden siitä, että olin pelastettu Jumalan lapsi. Muutamaa viikkoa myöhemmin sain niin mahtavan kokemuksen Jumalan Hengestä, että tuntui, kuin olisin kävellyt ilmassa. Alkusyksystä kävin kasteella kotikaupungissani Kemissä, ja kun menin sieltä takaisin KAN-kodille, sain ensimmäisen näkyvän rukousvastaukseni: kodin henkilökunta oli ostanut minulle Raamatun. Saman vuoden joulukuussa kirjoitin tasavallan presidentti Mauno Koivistolle armahdusanomuksen viimeisestä vankilatuomiostani. Syyskuussa 1991 sain vastauksen: anomus oli hyväksytty. Ensin minut armahti Jumala, sitten presidentti. Tänä päivänä saan olla uskossa Jeesukseen Kristukseen, armosta pelastettu. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai