Nuorena Marita ja Marko olivat molemmat urheilijatyyppejä. Sitten alkoholi vei mennessään ja perheet hajosivat.

Marita: Kun aloin seurustella Markon kanssa, minulla oli pieni tytär edellisestä avoliitosta. Sitten tyttäreni isä kuoli, ja se oli minulle suuri järkytys. Elämäni putosi pois raiteiltaan. Aikani kului baareissa. Muutuin aggressiiviseksi ja rakkaudettomaksi. Vuonna 2009 rakas isäni nukkui pois. Hän oli ollut turvani kaoottisen elämän keskellä. Löysin itseni tiputuksesta sairaalassa. Elimistö ei enää kestänyt rankkaa alkoholinkäyttöä. Ajattelin tytärtäni, äitiäni ja Markoa. Ajattelin, etten halunnut menettää näitä ihmisiä.

Marko: Viina alkoi viedä elämääni 21-vuotiaana. Olin avoliitossa ja minulla oli kaksi lasta. Lapset eivät saaneet ollenkaan huomiota. Heitä vietiin mummolasta mummolaan. Välillä tiedostin, ettei elämästä tule mitään, kun me molemmat juomme. Sitten tulikin ero. Kun rupesin seurustelemaan Maritan kanssa, elämä näytti ensin melko tasapainoiselta alkoholinkäytöstäni huolimatta. Sitten Maritakin alkoi lääkitä ahdistustaan juomalla. Se johti riitoihin ja valehteluun. Asiat olivat tosi huonosti.

Marita: Halusin päästä eroon alkoholista. Epätoivossani rukoilin apua Jumalalta. Oloni alkoikin kohentua, ja pääsin sairaalasta pois. Aika pian menin seurakunnan rukousiltaan. Kun astuin ovesta sisään, ihmettelin, voiko tällaista paikkaa olla olemassa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ilmapiiri oli rakkaudellinen. Tuntui, että puhuja puhui juuri minun elämästäni. Kuulin ensimmäistä kertaa aikuisena Jeesuksesta. Kun ihmisiä kutsuttiin alttarille rukoilemaan, minäkin menin. Minusta tuntui, kuin minut olisi viety sinne. Alttarilla annoin elämäni Jeesukselle. Heti sen jälkeen tuli valtavan helpottunut olo. Iso taakka otettiin pois, ja täytyin ilolla. Ymmärsin, että olen saanut kaiken anteeksi. Uskoontulon jälkeen vapauduin alkoholista kokonaan.

Marko: Marita muuttui valtavan paljon. Ihmettelin, miten hän voi olla niin iloinen. Hän pyysi minuakin mukaansa seurakuntaan. Ajattelin, etten voi mennä sinne, koska en ole uskossa. Kerran katsoin väkivaltaista toimintaelokuvaa. Samaan aikaan Marita kuunteli hengellistä musiikkia ja rukoili. Huomasin, että keskityin musiikkiin enkä elokuvaan. Yhtäkkiä aloin itkeä. Nyt tiedän, että Jumala mursi minua silloin hyvällä tavalla. Seuraavien päivien aikana kokemani kaipaus voimistui, vaikka yritin torjua sitä. Lopulta annoin periksi ja lähdin kirkkoon. Siellä tunsin valtavaa rakkautta ja minulle tuli vapauttava ja hyvä olo. Myöhemmin aloin lukea kotona Raamattua ja koin, että Jumala puhui minulle sen kautta.

Marita: Jeesus on hoitanut minua sisäisesti ja pala palalta korjannut rikkimennyttä elämääni. Jeesus on opettanut minua rakastamaan. Rukous on perheemme kantava voima. Vaikeidenkin asioiden keskellä on lohdullista huomata, kuinka Jumala auttaa ja toimii. Tähän muutokseen en olisi pystynyt yksin.

Marko: Jumala rakastaa minua ja pitää minusta kiinni, vaikka itse joskus päästäisinkin irti. Uskossa oleminen on tehnyt minusta vapaan ja onnellisen. Yhdessä olemme nyt uskova perhe. Uskoontulon myötä elämämme muuttui täysin. Löysimme uuden yhteyden toisimme. Lapset saavat elää nyt turvallisessa ympäristössä. Olemme saaneet uusia, ihania ystäviä. Suhtaudumme tulevaisuuteen luottavaisesti. Jumala pitää meistä huolta.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai