Minulla todettiin aivokasvain ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Aivokasvain leikattiin, mutta lääkärit antoivat vain pari viikkoa elinaikaa, tilanne oli aika toivoton. Myös laktoosi-intoleranssi vaivasi minua jo lapsesta saakka. Silmälasit sain yläasteella ollessani. Mutta nämä olivat ”pienimpiä” vaivoistani. 18-vuotiaana nivelkipuni alkoivat pahentua ja lääkärit etsivät vuosia syitä kipuihini. Niveliä särki jatkuvasti ja väsytti, kipulääkkeitä meni hurjia määriä ja kortisonitabletit ja pistokset olivat hyvin tuttuja.  Minulla todettiin paha sidekudosreuma. Lääkkeitä meni pahimpina aikoina melkein 20 tablettia päivässä. Suuni oli täynnä haavoja ja silmänpohjiini tuli muutoksia. Näkökenttään alkoi tulla sokeita pisteitä ja hämäränäköni oli tosi huono. Ruokatorveni sulkijalihas surkastui reuman ja hurjien lääkemäärien vuoksi. Ruokani oli pääasiassa viiliä ja vaaleaa leipää, koska kaikki mitä söin, nousi takaisin suuhun. Myös migreeni vaivasi jatkuvasti. Sairastuin meningiittiin, aivokalvontulehdukseen 1998 ja jouduin sairaalaan. Tutkimuksissa löydettiin uusi aivokasvain. Toivuin pitkän sairaalassaolon jälkeen tulehduksesta, mutta menetin lähimuistini täysin. Kaikki tavarat ja asiat unohtuivat. Aivokalvontulehduksesta jäi jatkuva päänsärky, jota alettiin tutkia OYSissa. Lääkärit olisivat halunneet tehdä leikkauksen kohonneen aivopaineen vuoksi ja asentaa suntin aivoistani selkärankaa pitkin mahalaukkuun, mutta leikkaus olisi ollut liian vaarallinen reumani vuoksi. Eräänä yönä heräsin sairaalassa ja huomasin, että oikea puoleni oli halvaantunut. Meni viikkoja ja kuukausia, että pystyin kävelemään omin avuin, pyörätuoli tuli hyvin tutuksi. En tuntenut jalkaani, enkä voinut toimia oikealla kädellä normaalisti. Yritin olla myöhemmin töissä kaupan kassalla, mutta kun kiireessä piti lähteä liikkeelle, löysin itseni monesti lattialta, koska en tiennyt kuinka paljon voin varata painoa jalalleni. Astiat ja esineet tippuivat kädestäni. Tiesin, että Jumala voi parantaa, mutta niin ei ollut käynyt omalla kohdallani, joten olin luopunut toivosta usean vuoden jälkeen sairastumisestani.

Kuulin, että Keski-Suomessa olisi hengellinen tilaisuus, jossa moni oli parantunut. Lähdimme kokoukseen aika skeptisenä. Kokouksen edetessä puhuja sai hengessä tiedon, että paikalla oli henkilö, joka on jokin aika sitten halvaantunut. Samalla tunsin lämpöaallon kädessäni ja jalassani ja tunto alkoi parantua ja pystyin nostamaan kättäni normaalisti. Hetken kuluttua puhuja sanoi, että Jumala parantaa henkilön, jolla on aivokasvain. Päässäni tuntui lämpimältä ja päänsärky loppui kuin seinään. Olo oli epätodellinen, koska käteni ja jalkani toimivat, päänsärky ja nivelkivut olivat poissa. Ihmisiä pyydettiin eteen kertomaan, mitä Herra oli tehnyt, joten minä myös menin kertomaan ihmeestä. Jätin penkkiin silmälasini siltä varalta, että jos alkaisin itkeä ollessani lavalla. Puhuja sanoi esillä ollessani, että Herra on parantanut myös vatsavaivani. Kun menin takaisin paikalleni, etsin silmälasejani. En heti löytänyt niitä ja huomasin, että näen selvästi ilman laseja kauas. Taittovikani oli poissa. Olo oli kuin huumattu, koska kaikki kivut olivat poissa. Kun aamuyöllä selvisin kotiin tilaisuudesta, testasin vatsaani ja söin, ilman kipuja. Voi valtava sitä tunnetta kun pystyi syömään kaikkea ilman vaivoja. Samana yönä nukuin ensimmäistä kertaa kunnolla kolmeen tai neljään vuoteen. Huomasin myös laktoosi-intoleranssini parantuneen. Seuraavalla viikolla kävin laboratoriokokeissa ja kaikki veriarvoni olivat normaalit. Reumalääkärini sanoi tutkimusten jälkeen, että halvausoireet olivat täysin poissa, refleksit olivat normaalit ja tunto oli palautunut. Ote lääkärintodistuksesta: ”Neurologisten selvitysten perusteella hydrokefalus ei vaadi leikkausta. Oksykloriinin käytöstä on voitu luopua ja laboratorioarvot ovat normalisoituneet. Subjektiivisesti apu tullut rukouspalvelun kautta.” Kävin myös silmälääkärillä. Lääkäri tarkisti näköni, eikä löytänyt enää mitään vikaa silmistäni. Myös toinen lääkäri teki samat testit ja he totesivat, ettei tällainen ole lääketieteellisesti mahdollista. Samalla he myös totesivat, että taittovikaa ei enää ole, eikä muutoksia silmänpohjissa. Kuukausi parantumisen jälkeen totesin myös hormonitoimintani olevan täysin normaali.

Olin siis saanut Jumalalta täydellisen kolmenkympin huollon! Kiitos kaikesta tästä kuuluu yksistään Jumalalle.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai