Olen elänyt vahvasti tunteella tuulten mukana, mutta omat suunnitelmat ja tekemiset eivät ole onnistuneet. Olen kokenut jo nuorena avioeron ja konkurssin. Elämäni ilo on ollut musiikki, jota olen välillä saanut tehdä työkseni. Nautin tanssimuusikon elämästä, mutta lopulta se alkoi tuntua tyhjältä.

Muutamia vuosia sitten eräältä keikalta tultuani nukuin pai tuntia. Kun heräsin, minulle tuli vahva ajatus, että täytyy kaivaa Raamattu esille. Olin selaillut sitä 20 vuotta aiemmin. Joulukertomuksen toki luin kotona opittuun tapaan, mutta nyt koin, että kirjaan on syytä tutustua tarkemmin. En ymmärtänyt lukemaani.

Lähdin seurakunnan tilaisuuteen. Mummoni oli käynyt siellä vuosikymmeniä ja kertoili leppoisaan tapaansa uskostaan joskus minullekin. Mummoni hautajaisten aikoina kävin pari kertaa papin juttusilla hautajaisjärjestelyiden tiimoilta. Samassa yhteydessä juttelimme muutenkin ja pappi sanoi, että tule joskus käymään, jos alkaa tuntua siltä. Nyt alkoi tuntua.

Vielä seurakunnan ovella emmin ja puntaroin paluuta, mutta sisälle oli mentävä. Mikään elämässä ei tuntunut tärkeämmältä. Astuin sisään ja istuin penkkiin. Muistan tilaisuudesta vain kasvavan ahdistuksen ja painon tunteen rinnassa. Pyöriskelin levottomana paikallani.

Tilaisuus päättyi. Pappi tuli juttusille. Vaivoin sain kerrottua pahasta olostani. Hän ymmärsi tilanteen ja ehdotti lähtöä rukousalttarille. Siellä pieni ryhmä rukoili puolestani. Pappi kysyi, haluanko antaa elämäni Jeesukselle. Vastasin myöntävästi. Rukous jatkui ja sen aikana paha olo poistui. Tuli tyhjä olo. En tuntenut mitään, en hyvää enkä pahaa. Vaihdoimme vielä kuulumisia. Koko olemukseni oli tyhjä kuori; en osannut käsitellä tuntemuksiani.

Kävelin ulos. Oli kaunis keväinen päivä. Vesi tippui räystäiltä, linnut visersivät. Siinä pihamaalla minut valtasi tosi ihana olo. Tunsin tuulenvireen ja linnunlaulun. Minusta ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä. Sellaista rauhaa en tiennyt olevan olemassakaan. Myöhemmin rauha Jumalan kanssa ja myös itseni kanssa on vain vahvistunut.

Aloin vähitellen ymmärtää, että Jeesus on kaikkien ihmisten ja seurakuntien yhteinen juttu. Ja Hän on myös nuorten ihmisten juttu.

Olin musiikkimiehiä, mutta en tuntenut hengellistä musiikkia. Seuraavana syksynä aloin musisoida elämäni uusia lauluja. Seuraavana jouluna löysin isoäitini jäämistöstä Eija Merilän elämästä kertovan kirjan Uusi laulu. Luettuani sen ja muutamat kohdat Raamatusta, joissa Jeesus kehottaa jokaista ottamaan ristinsä ja seuraamaan Häntä, ymmärsin, että minun tulee puhua ja laulaa ihmisille Jeesuksesta; armosta ja rakkaudesta.

Teen uusia lauluja, vedän raamattupiirejä ja olen mukana toteuttamassa hengellisiä tapahtumia kotiseurakunnassani ja vierailen myös toisissa seurakuntakodeissa. Nyt ymmärrän olla kiitollinen Jumalalle kaikesta, myös ikävistä tapahtumista elämässäni. Saan hyödyntää elämässä oppimiani taitoja ja kokemuksiani Hänen työnsä hyväksi.

Olen luottavaisella mielellä tulevaisuuden suhteen ja hyvillä mielin Jumalan huolenpidossa joka päivä.

Lue ja katso lisää stooreja

Soita 0800 135 135 tai